Energiansäästö on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Energiansäästöstä ei ole pelkästään hyötyä yksittäiselle kuluttajalle tai yritykselle, vaan myös koko yhteiskunnalle. Eri tahot järjestävät erilaisia energiansäästökampanjoita, joihin voi osallistua. Mitä tunnetumpi taho on, sitä luotettavampaa tietoa sieltä on energiansäästöstä mahdollista saada.
Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole antaa energiansäästövinkkejä, vaan kertoa mahdollisista ongelmista, joita väärin perustein tehdystä energiansäästöstä voi seurata. Samalla on tarkoitus saattaa yleiseen tietouteen asetuksiin kirjoitettuja raja-arvoja, joita tulee noudattaa kaikissa rakennuksissa. Energian säästötoimille on kova tarve, mutta kiinteistön rakenteet, sisäilma ja asumisterveys eivät saa säästötoimista kärsiä.
Asumisterveysasetus määrittää raameja myös energiansäästötoimille
Suomessa lait ja asetukset määrittelevät paljon minkälaisissa olosuhteissa asumme, tai ainakin pitäisi asua. Suunnittelijoita ja rakentajia koskevat lait ja asetukset kertovat meille ylä- ja alarajoja, kuinka jokin tietty asia pitää suunnitella.
Asumisterveysasetus on käytännössä ainoa asetus, joka kertoo kuinka paljon suunnitelmat ja toteutus saa mennä pieleen ilman, että meidän täytyy tehdä korjaustoimenpiteitä. Tämän asetuksen perusteella on mahdollista asettaa joitakin rajoja energiansäästötoimille. Joissakin tapauksessa rakennusosien ja laitteiden vanhentuminen ja rikkoutuminen aiheuttaa meille asumisterveysasetuksen mukaisesti velvollisuuden korjata tai parantaa rakennusosia ja laitteita.
Jos emme tunne riittävän hyvin rakennusosien ja laitteiden toimintaa voimme aiheuttaa niihin vaurioita, jotka voimme jopa aistia. Järjestelmät eivät saa vaurioittaa rakennusta eivätkä aiheuttaa rakennuksessa oleskeleville terveyshaittaa. Eri suunnittelijoiden on tehtävänsä mukaisesti huolehdittava rakennuksen suunnittelusta siten, että rakennus käyttötarkoituksensa mukaisesti täyttää käyttöturvallisuudelle asetetut olennaiset tekniset vaatimukset. Rakennuksen huonelämpötilan on oltava suunniteltuna käyttöaikana viihtyisä, eivätkä ilman liike, lämpötilasäteily, lämpötilan vaihtelu, lämpötilaerot ja pintalämpötilat saa sitä heikentää.
Huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta
Sisäilmassa ei saa esiintyä terveydelle haitallisessa määrin hiukkasmaisia epäpuhtauksia, fysikaalisia, kemiallisia tai mikrobiologisia tekijöitä eikä viihtyisyyttä jatkuvasti heikentäviä hajuja. Riittämätön ilmanvaihto ei saa aiheuttaa mikrobikasvun riskiä. Ilmanvaihtoa ei tulisi sammuttaa rakennuksissa, muuten kuin huolto- ja korjaustöiden ajaksi.
Erityyppisille rakennuksille on asetettu rajoja kuinka paljon rakennuksen käytön ulkopuolella ilman tulisi vaihtua. On siis huomioitava, että ilman on vaihduttava kaikissa huonetiloissa myös rakennuksen käyttöajan ulkopuolisena aikana. Rakennuksen käyttöajan ulkopuolella ilmanvaihdon tulee olla sellainen, ettei rakennus- ja sisustusmateriaaleista tai muista lähteistä vapautuvien ja kulkeutuvien epäpuhtauksien kertyminen sisäilmaan aiheuta käytönaikana tiloissa oleskeleville terveyshaittaa.
Ilmanvaihdon ulkoilmavirran tulee olla rakennuksen käytön mukaisesti riittävä ja sen laadun tulee olla riittävän puhdasta. Ilmanvaihto tulee järjestää siten, että sisäilma vaihtuu koko oleskeluvyöhykkeellä. Yleisin indikaattori sisäilman tulkitsemiseen on hiilidioksidi. Sisäilman hiilidioksidipitoisuuden toimenpideraja ylittyy, jos pitoisuus on 1150 ppm suurempi kuin ulkoilman hiilidioksidipitoisuus. Ulkoilman hiilidioksidipitoisuudeksi arvioidaan yleensä 400 ppm eli toimenpideraja on 1550 ppm. Sisäilman hiilidioksidipitoisuuden perusteella voidaan arvioida ilmanvaihdon riittävyyttä tilojen käyttöön nähden.
Pidä käyttövesi tarpeeksi lämpimänä
Lämpimän käyttöveden lämpötilan alentaminen voi aiheuttaa erilaisten bakteerien lisääntymistä vesijärjestelmissä ja ne voivat kulkeutua aerosolien mukana hengitysilmaan. Käyttövesijärjestelmät tulisikin säätää niin ettei asetuksissa vaadittua + 55 Celsius-asteen rajaa aliteta lämpimässä vedessä. Tällöin lähes kaikki veden mukana tulevat bakteerit kuolevat, eivätkä ne voi aiheuttaa käyttäjille sairauksia kuten esim. legionelloosia.
Toimenpiderajana voidaan pitää, että lämminvesilaitteistosta saatavan lämpimän vesijohtoveden lämpötilan tulee olla vähintään + 50 C, mutta tällöin ollaan jo riskirajoilla eri bakteerien suhteen. Älä siis alenna lämpimän käyttöveden lämpötilaa ja pidä myös huoli, että kylmä vesi pysyy kylmänä.
Liiallinen lämpötilojen alentaminen voi olla homeriski
Rakennuksen homeriski nousee aina, kun tilojen käytöstä muodostuvaa aiheuttamaa kosteutta ei poisteta tarpeeksi lämmityksen ja ilmanvaihdon avulla. Lämpötilan laskeminen lisää siis aine homehtumisen riskiä. Seuraavassa taulukossa 1 on lueteltu muutamien rakennustyyppien lämpötilojen toimenpiderajat. Laajempi taulukko aiheesta löytyy asumisterveysasetuksesta.
Taulukko 1. Lämpötilojen toimenpiderajat (asumisterveysasetus)
| Rakennustyyppi | Lämpötilojen toimenpiderajat |
| Asunnon huoneilman lämpötila lämmityskaudella | + 18 – + 26 °C |
| Asunnon huoneilman lämpötila lämmityskauden ulkopuolella | + 18 – + 32 °C |
| Oppilaitoksissa huoneilman lämpötila lämmityskaudella | + 20 – + 26 °C |
| Oppilaitoksissa huoneilman lämpötila lämmityskauden ulkopuolella | + 20 – + 30 °C |
Toimenpiderajat siis rajoittavat tilojen lämpötilan laskua esim. oppilaitoksissa + 20 asteeseen. Sen alapuolella lämpötila ei siis voi olla, kun tilaa käytetään.
Yhteenveto
Yhteenvetona ilmanvaihdon osalta voidaan todeta, että ilmanvaihtoa ei tule tilojen käytön aikana pienentää. Ilmanvaihto tulee olla suunnitelluilla ilmamäärillä toiminnassa jo ennen kuin tilan käyttäjä saapuva ko. tilaan. Ilmanvaihto ei tule energiansäästösyistä koskaan sammuttaa kokonaan ja on varmistettava, että ilma vaihtuu kaikissa tiloissa myös rakennuksen käytön ulkopuolisena aikana.
Voidaan myös todeta, että energiasäästötoimet vaativat rakennus- ja talotekniikka alan osaamista. Väärin perustein toteutetut energiasäästötoimet voivat aiheuttaa energiasäästöä suuremmat kustannukset tulevaisuudessa, sekä käyttäjien sairastumisia rakennuksissa.
Kirjoittaja:
Timo Ronkainen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähde:
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150545
Artikkelikuva: Karolina Grabowska/Pexels