Ihmisen mieli on mielenkiintoinen. Tämä alkuvuosi ja omalta osaltani etenkin tammikuu meni töissä tilinpäätöksen merkeissä. Nyt kun töiden osalta tilinpäätösrutistus alkaa olla ohi, olen alkanut tehdä mitä ilmeisemmin omassa mielessäni tilinpäätöstä omasta henkilökohtaisesta vuodestani 2021.
Vuoteen 2021 itselläni suurimpana asiana sisältyi työpaikan vaihdos. Olen ollut nyt 3,5 kuukautta töissä Kareliassa taloushallinnon asiantuntijana. Olen huomannut viime päivinä usein mietiskelleeni miten asiat ovat sujuneet näiden ensimmäisten kuukausien aikana.
Pääasiallisesti olen pohtinut seuraavia asioita: miten perehdytys on sujunut näin korona-aikana, eri toimintatapojen erot aiempiin työpaikkoihin ja onko omassa toiminnassani tapahtunut muutoksia.
Korona-aika ja perehdytys
Tämä on minun kolmas työpaikkani korona-aikana ja toinen, missä olen aloittanut uutena työntekijänä. Monesti olen kuullut kommentin, että harmi, kun olet tämän koronan aikaan joutunut täällä aloittamaan. En oikein itse tiedä, mitä mieltä olen tuosta kommentista. En koe, että koronalla olisi ollut mitään negatiivista vaikutusta töiden aloittamiseen uudessa työyhteisössä. Nykypäivänä etä- ja hybridityöskentely on jo uusi normaali ja mielestäni Karelia on mukautunut tähän tilanteeseen erittäin hyvin.
Mistä luulen tämän johtuvan? Henkilökunta on mukautuvainen uusiin toimintatapoihin ja muutoksiin liittyen työntekemiseen. Karelia-ammattikorkeakoulu työnantajana tukee tätä kaikkea tarjoamalla meille työntekijöille selkeän monipaikkatyön mallin. Monipaikkatyön periaatteet tukevat myös henkilökunnan hyvinvointia, kun työntekijä itse saa määrittää tekeekö töitä kotona vai kampuksella työtehtävästä riippuen. Mikä on kenellekin mieluisinta.
Tästä pääsenkin aiheeseen, mihin olen ollut täällä Karelialla erittäin tyytyväinen uutena, uteliaana ja tiedonjanoisena työntekijänä. Koronasta huolimatta koen, että olen saanut täällä Karelialla laadukkainta ja kattavinta perehdytystä työtehtäviini koko työhistoriani aikana. Lähes kaikki oppiminen uusiin työtehtäviin on tapahtunut Teamsin välityksellä. Aiemmissa työpaikoissa perehdyttäminen on tapahtunut siten, että istutaan työkaverin kanssa vieretysten toisen työpisteellä. Tämä oli se työelämän normaali silloin ennen. Onneksi se ei ole enää!
Teams työn tekemisen tehostajana
Perehdyttäminen Teamsissä on mielestäni paljon tehokkaampaa ja koen, että itsekin olen paremmin päässyt työtehtäviin ja eri ohjelmistoihin sisälle sen avulla. Tästä sainkin juuri uuden oivalluksen, että miten viisasta olisikaan joskus nauhoittaa se Teams puhelu, jossa käydään uutta asiaa läpi, sillä siitä olisi hyvä jatkossa katsoa mallia, miten kyseinen asia tehtiinkään.
Ennen töiden alkua hieman jännitin sitä, että miten täällä säilyy yhteys toisiin työntekijöihin, kun kaikki eivät työskentele fyysisesti samassa paikassa. Aiempi kokemus etätyön tekemisestä on ollut se, että kontrasti etätyön ja toimistolla työskentelyn välillä on ollut todella suuri. Etätyössä ollessa eletään ihan omassa kuplassa ja työyhteisön yhteisöllisyys näkyy vain silloin, kun ollaan toimistolla. Näihinkin asioihin on varmasti havahduttu korona-ajan vallitessa ja kehitetty kullekin työyhteisölle sopivia toimintatapoja.
Etenkin uutena työntekijänä aiemmin on tuntunut siltä, että kattavaa apua on saanut vain silloin, kun on oltu fyysisesti samassa paikassa. Toisen ollessa etänä ja toisen toimistolla asioiden ratkominen on tuntunut lähinnä säätämiseltä tai ison tulipalon sammuttamiselta lasillisella vettä. Työnteko ei ole ollut todellakaan tehokasta sellaisina päivinä ja onhan se myös syönyt työn mielekkyyttä. Näissäkin asioissa on varmasti kehitytty ajan kuluessa ja on opittu hyödyntämään esimerkiksi Teamsia tehokkaammin.
Kareliassa tiimin yhteisöllisyys säilyy mielestäni silloinkin, kun tiimin jäsenet tekevät töitä paikasta riippumatta. Työkaverin saa helposti kiinni Teamsissä, ongelmat tulevat ratkotuksi tehokkaasti ja työnteko tuntuu menevän sujuvasti eteenpäin kuin juna kohti määränpäätään. Mieleeni muistuvat ne ajat, kun olin työharjoittelussa eräässä tilitoimistossa ja siellä käytiin aina kurkkimassa toisen työhuoneen ovella, onko toinen vapaana. Jos hän ei sillä hetkellä sattunut olemaan, niin hetken päästä koitti sama vaellus uudestaan toisen luokse. Tietysti nippu papereita kainalossa mukana.
Ovathan Teams-puhelut tuohon verrattuna huomattavasti tehokkaampia ja järkevämpiä. Tai Outlook-kalenteriin varauksen tekeminen jonkin asian katsomista varten. Työ keskeytyy ihan eri tavalla ja keskeytyneeseen työtehtävään on helpompi palata, jos esimerkiksi toinen ei vastaa silloin, kun hänelle soittaa. Siinähän sitä jo valmiiksi ollaan tietokoneen äärellä. Ei tarvitse hyppiä edes takaisin paikasta toiseen.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa. Kasvokkaiset kohtaamiset toisten kanssa ovat vähentyneet ja kuulumisten vaihtamiset käytäväkeskusteluissa ovat minimissään. Mutta onhan se iloinen yllätys, kun huomaat olevasi kauan kaipaamasi työkaverin kanssa samaan aikaan kampuksella!
Muutokset omassa toiminnassa
Suurin muutos omassa toiminnassani on ollut suhtautuminen etätyöhön. Tämän vuoden alussa kerroin hyvälle ystävälleni, että töiden tekeminen etänä tuntuu minusta nykyisin ihan mukavalta. Ystäväni nauroi suoraan vatsansa pohjasta ja luuli asiaa vitsiksi. Tämä on tosiaan iso muutos minulle, entiselle etätyöahdistujalle.
Mistä tämä muutos sitten johtuu? Tiivistetysti tähän voisi sanoa sen, että kaikki toimii nyt samalla tavalla, teki töitä sitten kotona tai kampuksella. Tähän liittyy vahvasti se, mitä aiemmin mainitsin yhteisöllisyyden säilymisestä ja että työkaverin saa yhtä helposti tai jopa helpommin kiinni kuin jos oltaisiin molemmat fyysisesti samassa paikassa.
Toinen iso asia, joka tähän muutokseen vaikuttaa on sähköisyys. Meillä on Kareliassa täysin sähköinen kirjanpito. En muista, että olisin tulostanut yhtään paperia näiden kolmen kuukauden aikana. Se on todella iso asia! Jokunen aika sitten eräs tuttavani, joka työskentelee eri alalla kuin minä, mutta toimistotyössä hänkin, kertoi että heidän henkilöstölle tuli tiedote, jossa heitä pyydettiin kiinnittämään erityistä huomiota tulostamiseen ja harkitsemaan sitä tarkkaan. Tämä johtui paperiteollisuuden lakkoilusta ja sen vaikutuksesta kopiopaperin toimittamiseen. Viimeistään tuon kuultuani ymmärsin, miten edistyksellinen Karelia on paperittomuuden kanssa. Ja miten hyvä asia se on!
Irti tekosyistä
Olen välillä melko itsepäinen ihminen. Siksi minun onkin ollut vaikea myöntää itselleni, että kaikki nämä seuraavaksi luettelemani asiat ovatkin olleet vain tekosyitä itselleni olla tekemättä etätöitä. Asun kerrostalossa ja ei ole erillistä työpistettä, joten töitä pitää tehdä keittiön pöydän ääressä. On niin lyhyt työmatka ja etätöissä ollessa ei tule aamulla käytyä ulkona ennen kuin aloittaa työt. Työergonomia on niin huono kotona ja ei ole toista näyttöä. Näiden syiden varjolla olen aiemmin tehnyt ehkä kerran puolessa vuodessa etätöitä.
Nyt teen etätöitä 2-3 päivää viikossa. Juurisyy sille, miksi aiemmin olen vältellyt etätöitä, on ollut se, että aiempien työpaikkojen prosessit eivät ole tuntuneet niin selkeiltä ja kontrasti etä- ja toimistotyöskentelyn välillä on ollut suuri, kuten aiemmin mainitsin. Ehkä työnantaja ei ole ollut niissä paikoissa vielä niin valmis kehittämään toimivaa monipaikkatyön toimintamallia. Aika ei ole ollut silloin vielä kypsä muutokselle.
Kareliassa oloni aikana olen etsinyt ja löytänyt itselleni sopivat rutiinit myös kotona työskentelyyn. Herään aamuisin samaan aikaan riippumatta siitä, missä teen töitä. Teen kaikki aamurutiinit samassa järjestyksessä ja samalla tavalla joka arkiaamu. Jos olen etäpäivällä, käyn kävelemässä pienen aamukävelyn ennen kuin aloitan työt keittiön pöydän ääressä. Ja työn teko sujuu yhtä mallikkaasti ja tehokkaasti kuin kampuksella. Eroa kotona ja kampuksella työskentelyyn ei juurikaan ole. Toki on niitäkin päiviä, kun tuntuu että tarvitsisi suurennuslasin, jotta läppärin näytöltä jotain näkisi. Tuohonkin tunteeseen auttoi suuresti se, kun kävin optikolla ja totesin, että näköhän tässä vain on huonontunut.
Mitä tulee siihen työergonomiaan kotona? Itsepäisyyden lisäksi olen ihminen, joka haluaa löytää ratkaisun asioihin, joihin minun on mahdollista vaikuttaa. Käytetyn näytön mieheni löysi minulle viidellä eurolla Tori.fi:stä. Se on ihan tarpeeksi hyvä tähän elämän hetkeen, vaikka hieman antiikkiselta näyttääkin. Keittiön pöydän jalat eivät valitettavasti ole sähköiset, joten sen korkeutta ei voi säätää. Millä saisi pöytää matalammaksi tai tuolia korkeammaksi, jotta ei tarvitse työskennellä hartiat korvissa? Olen joskus ostanut tasapainotyynyn ja se on viimeiset viisi vuotta ollut hylättynä kaapin perukoilla. Nytpä sille löytyi taas käyttöä. Sen lisäksi, että sen avulla sain säädettyä työskentelykorkeuden itselleni hyväksi, se myös aktivoi keskivartalon lihaksia ja pitää ruodon ryhdikkäänä. Nerokasta sovellettua työergonomiaa.
Mitä viivan alle jää?
Näiden pohdintojen jälkeen voin hyvällä mielellä todeta, että oman elämäni tulos viime vuoden osalta näyttää kyllä erittäin positiiviselta. Kannatti rohkaista itseä ja hakea Karelialle töihin. On tehnyt hyvää muokata omia kokemuksia ja olettamuksia esimerkiksi monipaikkatyöstä. Ja nähdä se mitä muutoksella voi konkreettisesti saada aikaan. Olen ollut niin iloinen ja onnellinen kaikesta tästä hyvästä mitä Karelia on tuonut mukanaan. Mielekkäät työtehtävät ja innostava ja kannustava työyhteisö. Toimivat pelit ja vehkeet töiden tekemiseen, missä niitä sitten haluaakaan tehdä.
Koronaankin pätee kaikessa sen kammottavuudessaan mielestäni sanonta: ”ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin”. Korona-aikana tapahtunut murros työelämässä on ollut enemmän kuin tervetullut, kuten myös muutos omissa ajatuksissa monipaikkatyötä kohtaan. Oli jo korkea aika tehdä hyppy paperittomaan elämään ja ottaa monipaikkatyönteon toimintamalli kiinteäksi osaksi työelämää.
Kirjoittaja:
Emmi Sikanen, taloushallinnon asiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu