Taloyhtiöt ja niiden muodostamat energiayhteisöt ovat tulevaisuudessa yhä merkittävämpiä energiatoimijoita. Erityisesti sähkön pientuotannon osalta taloyhtiöihin liittyy paljon vielä hyödyntämätöntä potentiaalia. Suomessa on 90 000 asunto-osakeyhtiötä, 142 000 rakennusta ja 2,6 miljoonaa asukasta. Ne muodostavat merkittävän roolin asumisen hiilijalanjäljen pienentämisessä.
EU:n uusiutuvan energian direktiivi on määritellyt energiayhteisöt uusiksi energiatoimijoiksi, ja jäsenmaita edellytetään poistamaan hajautetun energiatuotannon esteitä. Suomessa taloyhtiöiden roolia energiatoimijoina on alettu ratkoa viime vuosina eri toimenpitein, kuten Valtioneuvoston asetuksella asuinrakennusten energia-avustuksista vuonna 2019. Merkittävä edistysaskel otettiin vuoden 2021 alussa, jolloin laki salli hyvityslaskentaperusteiset kiinteistön sisäiset energiayhteisöt. Myös Motiva ja alueelliset energianeuvojat ovat kampanjoineet energiatehokkuudesta ja uusiutuvalla tuotetun energian käytön lisäämisestä taloyhtiöissä.
Teknologian sekä markkinoiden kehitys on alentanut merkittävästi kustannuksia pientuotannon ratkaisuista ja se on tehnyt niistä taloyhtiöille kannattavia. Taloyhtiöt ovat olleet pientuotannon väliinputoajia, koska tukimekanismeja ei ole niille aikaisemmin suunnattu. Energia-avustus taloyhtiöiden energiatehokkuuden parannuksiin on pannut alan markkinoita liikkeelle, jotka parhaassa tapauksessa tuottavat paljon uusia laajasti käyttöönotettavia energiaratkaisuja.
Energiayhteisöt parantavat taloyhtiöiden kannattavuutta
Ylemmän amk:n opinnäytetyössäni Taloyhtiöiden energiayhteisöt osana alueellista energiamurrosta Pohjois-Karjalassa tein kahdelle taloyhtiölle teknistaloudellisen selvityksen energiayhteisöistä. Opinnäytetyön mallinnettavina olevat taloyhtiöt edustivat kiinteistön sisäisiä energiayhteisömalleja, joissa yhteisön energiantuotanto, kulutus ja muut energiaan liittyvät resurssit sijaitsevat yhden ja saman kiinteistön alueella. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kommunikoiva Energia -hanke.
Toisessa taloyhtiössä tarkasteltiin energiayhteisöjen hyvityslaskentamallia ja toisessa takamittarointimallia. Hyvityslaskentamallissa asukkaisen sähkömittarit omistaa sähköyhtiö, joka mittaa sekä laskuttaa asiakkaita asuntojen sähkön kulutuksesta ja taloyhtiön yhteinen kulutus on vastikkeessa tai laskutettu erikseen. Hyvityslaskentamallissa kiinteistösähkön kulutuksesta jäävä tuotanto voimalasta jaetaan osakkaiden omistussuhteessa asunnoille ja osuudet vähennetään ostosähköstä, kulutus tasataan tunnin mukaan. Mikäli tuotantoa jää yli asuntojen kulutuksen, tuotanto lasketaan kiinteistöverkon ylijäämänä jakeluverkkoon.
Takamittarointimallissa taloyhtiö toimii sähkön tuottajana ja myyjänä, ja toimittaa asukkaille sekä itse tuotettua että ulkopuolelta hankittua sähköä. Takamittaroinnissa aurinkosähköä tuotetaan omaan käyttöön teknisesti samaan tapaan kuin esimerkiksi omakotitalo- tai yrityskiinteistöissä. Opinnäytetyön teknistaloudellisessa selvityksessä mallinnettiin taloyhtiöille aurinkoenergiayhteisö erilaisten skenaarioiden kautta. Skenaarioissa tarkasteltiin erikokoisia energiayhteisöjä, joihin oli liitetty myös sähkövarastoja, sähköautoja sekä kulutusjoustoelementtejä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voitiin muodostaa käsitys taloyhtiöiden potentiaalista energiatoimijoina sekä energiayhteisöjen kannattavuudesta. Hyvityslaskentamallin salliminen taloyhtiöille nostaa taloyhtiöiden energiayhteisöjen pientuotantopotentiaalin 3-4 kertaiseksi entiseen vain taloyhtiön yhteisen kiinteistösähkön korvaamiseen pientuotannolla verrattuna, sekä parantaa merkittävästi järjestelmän kannattavuutta.
Kannattavuuslaskelmien mukaan keskimäärin taloyhtiömuotoisen energiayhteisön takaisinmaksuaika on noin 15 vuotta tai alle, kun järjestelmäkoko on yli 15 kW ja sähkön hinta on yli 12 snt/kWh. Järjestelmän oletettu elinkaari on 30 vuotta. Elinkaaren ajalta laskettu aurinkosähkön tuotantokustannus (LCOE) on noin 5,9 snt/kWh. On toki huomioitava, että kannattavuusanalyysien osalta sähkön hintaan liittyy epävarmuustekijöitä, vaikka trendi onkin ollut pitkään keskimäärin nouseva.
Kannattavuus on sitä parempi mitä isommasta järjestelmästä sekä järjestelmän omakäyttöasteesta on kysymys, koska silloin energiayhteisön ulkopuolelta tulevan energian korvaaminen olisi mahdollisimman suurta. Lisäksi suuremman järjestelmän kustannus asennettua kilowattia kohti on pienempi.
Sähkövaraston avulla energiayhteisön järjestelmäkokoluokka voidaan 2-3 kertaistaa. Sähkövaraston hyöty tulee ensisijaisesti kasvattamalla omakäyttöastetta ostoenergian, siirtomaksujen ja sähköveron osalta. Sähkövarastojen monipuolinen käyttö voi tarkoittaa ajallisesti halvemman sähkön varastointia, kulutus- ja kysyntäjoustopalveluita tai energiayhteisön omien tehohuippujen leikkaamista. Myös sähkövarastojen mahdollisiin tulovirtoihin liittyy kuitenkin vielä paljon hinnoitteluriskiä. Toisaalta sähkövarastojen kustannusten alentumisen osalta on nähtävissä samanlainen trendi kuin mitä aurinkosähköpaneeleissa on viime vuosina nähty.
Energiayhteisöjen kannalta myös kulutusjousto tulee olemaan keskeisessä roolissa taloyhtiöille laitteistojen hyötysuhteen ja käyttöasteen parantamisessa sekä kustannusten leikkaamisessa. Taloyhtiön kannalta kulutusjoustoresursseihin voidaan lukea kaikki etäohjaukseen kykenevät sähkölämmityskuormat, irtikytkettävät kuormat (pumput, valaistus ja ilmanvaihto), sähkövarastot, sähköautojen latauskuormat sekä varavoimakoneet.
Energiayhteisöt vielä alkutekijöissään
Energiayhteisöt ilmiönä liittyvät paitsi energiantuotannon murrokseen ja digitalisaatioon, myös ihmisten käyttäytymisen muuttumiseen. Kustannushyödyn ohella motivaatiot energiayhteisöjä kohtaan voivat liittyä vahvasti myös ympäristöarvoihin sekä pienempään riippuvuuteen ulkopuolisesta energiantuotannosta. Nämä seikat on hyvä huomioida, kun mietitään palveluntuottajan näkökulmasta hyötynäkökulmia, laatua sekä lisäarvoa palveluille ja tuotteille.
Käytettävissä olevat hajautetut energiateknologiat ovat jo pääosin täysin integroitavissa taloyhtiötasolle. Merkittävä ratkaistava asia kannattavuuden parantamisessa sekä teknologioiden laajemmassa käyttöönotossa ovat kuitenkin integraation tarvitsemat älykkäät digitaaliset alustat ja toimintamallit. Asiakkaan rooli tulee muuttumaan energiajärjestelmässä yhä enemmän siten, että kuluttajasta tulee myös energian tuottaja, energian myyjä sekä energiapalveluiden tarjoaja. Energiajärjestelmään tarvitaan uusia toimintamalleja, kuten yhteisöllisiä sähkökaupan alustoja, jotka voivat perustua esimerkiksi vertaisverkkoihin. Niiden avulla energiayhteisöt voivat käydä kauppaa energialla tai energian joustoilla sisäisesti tai toistensa kanssa.
Energiayhteisöt voivat olla suunnannäyttäjiä energiamurroksessa. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää tietoa, käytännön pilotteja sekä kokemuksia hyväksi havaituista toimintatavoista. Kommunikoiva energia -hanke on osaltaan tekemässä tätä työtä energiayhteisöjen kehittämiseksi.
Kirjoittaja
Kim Blomqvist, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu