Taide on itseisarvo, tunteita ja estetiikkaa. Kulttuuri on arvoja, toimintamalleja ja perinteitä. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat paljon tutkittuja ja nykyään jo kiistattomia (Kippo, ym. 34–37, 45; Saukko, Ikonen, Saaristo & Ståhl 2020). Karelia-ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksen projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakson yhtenä oppimisen tavoitteena on, että ”opiskelija tunnistaa kulttuurin ja taiteen merkityksen hyvinvoinnin edistämisessä ja saa valmiuksia tuoda kulttuuritoimijoita osaksi sosiaalialan arkea” (Karelia-ammattikorkeakoulu; Ahlgren, ym. 2024). Tässä artikkelissa kuvataan oppimistavoitteiltaan ja sisällöllisesti uudistetun opintojakson kulttuurihyvinvointipäivän toteutus.
Kulttuurin saatavuuteen ja saavutettavuuteen on saatu suositukset (2018) hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti (OKM 2018). Opiskelijoiden omakohtaisen kulttuurin kokemisen ja toteuttamisen tarkoituksena on soveltaa kulttuuria ja kulttuuritoimintaa hyvinvoinnin edistämisessä, osallisuuden mahdollistamisessa, yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen vuorovaikutteiseen yhdessä tekemiseen sekä hyvinvointivaikutusten mahdollistamiseen. On edelleen tarpeen lisätä eri toimijoiden ymmärrystä kulttuurin kokonaisvaltaisesta merkityksestä hyvinvoinnille ja sosiaalialan toimijoiden osallisuuteen liittyvän osaamisen vahvistamisessa. (Saukko, ym. 2020, 11, 16; Isola, ym. 2017, 11-19.) Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakson tavoitteissa sekä sisällöissä on huomioitu yhteisölähtöisten kokeiluiden mahdollistamista kulttuurihyvinvointia edistävissä projekti- ja kehittämistehtävissä. Opintojakson toimeksiantajina toimivat työelämän eri yhteistyökumppanit. (Karelia-ammattikorkeakoulu; Ahlgren 2024.)
Yhteinen kolmas -käsitteen mukaisesti jakaminen on tärkeää
Karelia-ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksen sosiaalipedagogisen ajattelu- ja toimintatavan lähtökohta on ihmisten välisessä kohtaamisessa, jossa toteutuu ihmisen oma persoonaksi kasvu, toimijuuden ja osallisuuden edistäminen (Nivala & Ryynänen 2018, 90-95). Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakson pedagogisena viitekehyksenä on kokemuksellinen oppiminen, johon myös ammatillinen sosiokulttuurinen innostaminen ja sosiokulttuurinen ihmiskäsitys pohjautuvat (Kurki, 2000, 136; Nuutinen 2024, 50-55).
Opintojaksolla on hyödynnetty yhteisopettajuutta ja yhteiskehittämistä. Tämä toteutui esimerkiksi niin, että lehtori Hanna Vienonen oli mukana suunnittelemassa sekä toteuttamassa kulttuurihyvinvointipäivän sisältöä vahvan kulttuurin ja taiteen kokemuksensa ansiosta, vaikkei kuulukaan sosionomikoulutuksen varsinaiseen opetushenkilöstöön. Yhteiskehittäminen avasi hienosti myös koulutusalojen rajat.
Opintojakson opiskelijat soveltavat jo aiemmin oppimaansa osaamista ja yhteisölähtöistä kehittämistä. Opintojakson kehittämistehtävät sisältävät sosiaalipedagogiikan, sosiokulttuurisen innostamisen projektin, kulttuurihyvinvoinnin menetelmien ja erilaisten luovien työvälineiden kokeilua toimeksiantajan kanssa toteutuvassa yhteistyössä. (Karelia-ammattikorkeakoulu; Ahlgren 2024; Nivala & Ryynänen 2018; Kurki 2000.) Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakso toimii kokeilualustana sosiaalialan koulutuksen ja työelämän väliselle tiiviille pidempikestoiselle yhteistyölle.
Sosiaalipedagogiikan yhteinen kolmas -käsite kuvaa sosiaalipedagogisen ajattelun pohjalta, yhteisen toiminnan kautta rakentuvaa tasavertaista ja toimijuutta mahdollistavaa keskinäistä toimijasuhdetta. Toimijat kokevat yhteyden ja kohtaamisen toteutumista yhdessä tekemisen avulla. (Nivala & Ryynänen, 2019, 210; Rönkkö & Nivala, 2022.) Kulttuurihyvinvointipäivän suunnittelussa haluttiin mahdollistaa sellaista kulttuurin tilaa ja työskentelyä, jolloin eri toimijat osallistuvat tasavertaisesti. Tällainen toiminta tarjoaa kokemuksen yksilönä ja yhteisesti ryhmässä. Käsitys kulttuurista, sen merkityksen ymmärtämisestä osana kestävää hyvinvointia on nähtävä myös yhteisöjen ja yhteiskunnan tasoilla (Nuutinen 2024, 104-106).
Yhteinen kolmas -käsitteen mukaisesti osallistujien tulee jakaa riittävästi yhteiseen tekemiseen liittyvä kiinnostus ja toiminta rinnakkain subjekteina (Rönkkö & Nivala 2022, 76). Teatterikorkeakoulun teatteriopettajan maisteritutkinnon Tanskanen (2023, 70) on kirjoittanut vastustamista ja empimistä ryhmäilmiöissä käsittelevässä opinnäytetyössään seuraavaa: ”Vastustamisen ja empimisen omakohtaiset kokemukset auttavat paremmin ymmärtämään oppijaa, jota ei kiinnosta, jolle toiminta näyttäytyy vieraana, typeränä, naurettavana, turhana tai epämieluisana.” On hyvä, että opintojakson alussa myös sosionomiopiskelija saa kulttuurihyvinvointipäivässä mahdollisuuden havahtua oman tai vertaistensa kulttuurikokemuksille. Osallisuus mahdollistaa havahtumista siitä, mikä häntä itseään motivoi ja auttaa mukaan, hidastaa tai jopa estää omakohtaiseen kulttuurikokemuksille altistumiseen, osallistumiseen ja tekemiseen. Näin syntyy ymmärrystä, josta sosiaalialan opiskelijat osallistujina saavat lisää keinoja myös asiakastyössä kulttuuriin liittyvien ennakkoluulojen ja esteiden havaitsemiseen, käsittelyyn ja kohtaamiseen.
Kulttuurihyvinvointipäivän neljä erilaista työpajaa
Kulttuurihyvinvointipäivän suunnittelu alkoi tavoitteiden läpikäymisellä, jossa kirkastettiin päivän sisältötavoitteet. Sosionomiopiskelijoiden on tärkeää osata soveltaa erilaisia kulttuurin hyvinvoinnin työkaluja työssään, mutta samalla ymmärtää kulttuurin ja taiteen ammattilaisten asiantuntijuus. Sosiaalialan moniammatillinen työyhteisö voi vahvistua myös monialaisesti, esimerkiksi palkkaamalla kulttuurin ja taiteen ammattilainen toteuttamaan yhteisötaiteen projekti, jota voidaan yhteisön toimesta jatkaa ja jalostaa kohderyhmän tarpeita huomioiden tavoitteellisesti edelleen.
Opiskelijat valmistautuivat kulttuurihyvinvointipäivään ennakkoon annetun itsenäisen pohdintatehtävän avulla, jossa he pohtivat omia kokemuksiaan kulttuurista. Opiskelijat saivat valita neljästä työpajasta kaksi. Työpajavaihtoehdot olivat 1) taidemusiikin työpaja, 2) kuvataiteen työpaja, 3) ohjaamisen työpaja ja 4) vuorovaikutuksellisen liikkeen työpaja. Työpajoja haluttiin tarjota monesta eri näkökulmasta.
Musiikin työpajassa Joensuun konservatorion lehtorit Sanna Kivivuori (viulu) ja Tiina Karhu-Ahtonen (piano) olivat koonneet kiinnostavan konsertin klassisen musiikin teoksista. He kertoivat muutaman tiedonjyvän jokaisen kappaleen tekijästä tai syntytilanteesta. Opiskelijoiden tehtävänä oli altistua kauniille musiikille ja lopuksi kirjoittaa yhteiseen sanapuuhun konsertin nostattamat tunnetilat.
Lehtori Terttu Moilasen vetämässä kuvataiteen työpajassa tavoitteena oli harjoitusten ja keskustelun avulla tarkastella kuvataidelähtöisten menetelmien käyttöä osana kulttuurihyvinvointia. Harjoitusten tavoitteena oli itsetuntemuksen lisääntyminen ja vuorovaikutuksen vahvistaminen.
Ohjaamisen työpajassa Jose Martin jakoi hauskoja neuvoja ohjaamisen näkökulmasta, joita opiskelijat pääsivät heti myös kokeilemaan keskenään. Tanssitaiteen maisteri Mari Kortelainen ohjasi opiskelijat vuorovaikutukseen liikkeellisen kohtaamisen kautta. Tässäkin työpajassa opiskelijat liikkuivat yhdessä määriteltyjen harjoitteiden mukaisesti.
Opintojakson opettajat osallistuivat työpajoihin yhtenä ryhmäläisenä toimien, ei erillisinä tarkkailijoina. Opiskelijat jakautuivat valinnan mahdollisuuksista huolimatta työpajoihin yllättävän tasaisesti.
Kulttuurihyvinvointipäivä avasi opiskelijan oman ideapankin
Ennen työpajoja lehtori Hanna Vienonen luennoi kulttuurihyvinvoinnista, keskeisistä käsitteistä ja kulttuurihyvinvoinnin vaikutuksista. Sosiokulttuurisen ammatillisen innostamisen yhtenä tavoitteena on havahduttaa ja innostaa (Nivala & Ryynänen 2018; Kurki 2000). Sosionomiopiskelija Sonja Nykäsen omakohtaisena kokemuksena luennon sisältö tiivistyi kulttuurihyvinvointipäivän opiskelijakokijan referoimana seuraaviin ajatuksiin:
”Ennen työpajojen alkua Hanna Vienonen luennoi taiteesta ja kulttuurista, luento jo avasi ideapankkini ja ideoita alkoi tulla mieleeni, miten voisin omassa varhaiskasvatuksen sosionomityössä hyödyntää kuulemaani.”
Nykänen osallistui kulttuurihyvinvointipäivässä kahteen valitsemaansa eri työpajaan: taidemusiikin ja luontevan ohjaamisen työpajoihin. Nykänen kuvasi musiikkityöpajassa kokemansa hyödyntämisestä varhaiskasvatuksen sosionomin työssä jatkossa näin:
”Ajattelin heti, että taidemusiikin käyttö varhaiskasvatuksen sosionomina onnistuu jokaisen ikäryhmän kanssa. Se voi rauhoittaa lepohetken, sen avulla voidaan opetella tunnistamaan tunteita, sitä voidaan käyttää liikkumisen tai maalaamisen taustalla ohjaamaan rytmiä tai tunnetta liikkeeseen ja maalaukseen, sen avulla voidaan opetella liikkeen rytmitystä tai rentoutumista, se voi toimia vauhdikkaan tilanteen rauhoittajana tai päinvastoin ja sen voi ottaa osaksi musiikkituokioita, joissa voidaan tunnistaa eri soittimia ja niin edelleen. Taidemusiikki sopii siis todella monipuolisesti osaksi varhaiskasvatuksen arkea, ihan kaikenikäisille lapsille.”
Luontevan ohjaamisen työpajasta Nykänen pohti ohjaamista ja ohjaajuutta. Tästä voi tunnistaa myös mahdollistajan ja sosiokulttuurisen ammatillisen innostajan, herkistäjän ja motivaattorin roolit (Kurki, 2000, 133).
”Harjoitteet eivät tarvitse suurta välineistöä ja hirveän suurta ennakkovalmistelua onnistuakseen, vaan tärkein on motivoiva, aidosti läsnä oleva, kiinnostunut, kannustava ja osallistuva ohjaaja. Ohjaajan rooli onkin todella suuressa merkityksessä koko työpäivän ajan ja sitä onkin hyvä pysähtyä miettimään, millainen ohjaaja itse on, kokeilla rohkeasti uusia juttuja ja olla aina aidosti mukana ohjauksessa.”
Kulttuuri kuuluu kaikille!
Kulttuurille altistuminen, sen kokeminen tai tekeminen eivät ole itsestään selviä asioita. Kulttuurikokemusten mahdollistaminen ja toteuttaminen vaatii sosiaalialan ammattilaiselta tietoista sekä tavoitteellista työtä. Yksilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä on tietoisesti johdateltava tunnistamaan laajasti omia kulttuurisia tarpeita ja toiveita, kannustaen samalla kulttuurin kokemisen sekä toteuttamisen pariin. Samoin on pysähdyttävä tarkastelemaan kokemusta, mahdollistaen kokemuksen tarkempi reflektio.
Kulttuurihyvinvointipäivän päätteeksi opiskelijat, opettajat sekä työpajojen vetäjät pääsivät jakamaan kokemuksiaan lehtori Mirka Nisulan ohjaamassa yhteisessä reflektiokeskustelussa. Tästä keskustelusta oli tiivistettävissä kulttuurihyvinvointipäivän kokijoiden yhteinen ajatus:
”Me kaikki kulttuurihyvinvointipäivään osallistuneet olemme etuoikeutettuja. Meillä oli mahdollisuus yhdessä osallistua, kokea ja olla mukana toimijana erilaisissa työpajoissa. Yhteisen kokemuksemme siivittämänä olemme valmiimpia hyödyntämään kulttuuria, luovuutta ja omia kulttuuritoimintaan liittyviä kokemuksiamme sosiaalialan työssä.”
Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojaksolla kulttuuri ja osallisuus käsitteenä laajentuvat, kaiken ympärillämme olevan voi sanoa olevan kulttuuria. Tulisi muistaa, että eri kohderyhmien kanssa työskennellessä on tärkeää tunnistaa, mikä on juuri heille kulttuurissa merkityksellistä ja saavutettavaa. Kulttuurihyvinvointipäivän työpajojen tavoitteena oli kokeilla sekä löytää osallistujille erilaisia keinoja kulttuuritoimijoiden tuomiseksi osaksi tavoitteellista sosiaalialan työtä. Opiskelijoiden omakohtaiset kulttuurihyvinvointipäivän kokemukset havahduttavat siitä, että kulttuurikokemuksia ja kulttuuritoimintaa lisäämällä voidaan edistää kohtaamista, osallisuuden sekä hyvinvoinnin toteutumista. Kulttuurin huomioiminen sosiaalialan työssä vaatii ymmärrystä asioiden välisistä suhteista, systeemisyydestä, jolloin kehittämistyön tekemistä voi käynnistää ja suunnitella kohderyhmän kanssa havaituista ilmiöistä käsin.
Kulttuurihyvinvointipäivän jälkeen opiskelijat jatkoivat työskentelyä pienryhmissä työelämällä tehtävissä toimeksiannoissa, jossa he haastoivat kokeilukyvykkyyttä sekä luovuutta. Opiskelijoiden toteuttamien kehittämistehtävien työskentely toimeksiantajan sekä asiakasryhmien kanssa on luontevaa, asiakaslähtöistä, palvelee kohderyhmän omia tarpeita sekä toiminnalle asetettuja tavoitteita.
Keskittyminen yhteiseen tekemiseen kulttuurin parissa avaa mahdollisuuksia, luo ymmärrystä, sitouttaa ja lujittaa toimijoiden välistä yhteyttä. Samalla rakentuu sellainen luottamussuhde, jossa osallistujien toiminnan lähtökohtana on yhteisesti jaettu päämäärä, sen saavuttamisen keinot ja toteutuneen toiminnan arviointi (Rönkkö & Nivala 2022, 77, 81–82). Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakson kulttuurihyvinvointipäivän kokemuksellisuus kannustaa meitä jatkossakin kokeiluihin, joissa kulttuuri, sen kokeminen ja tekeminen, otetaan systemaattisesti osaksi tavoitteellista, vaikuttavaa ja kestävästi toteutettua sosiaalialan työtä.
Kirjoittajat:
Sonja Nykänen, sosionomiopiskelija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittajalle taiteen kokeminen on ollut aina terapeuttista ja rauhoittavaa. Taidetta tehdessä ja kokiessa kirjoittaja on saanut tehdä ja toteuttaa tunteita ja itseään ilman tuomitsemisen pelkoa. Varsinkin musiikillinen taide on hänelle tärkeässä roolissa vaikeiden asioiden käsittelyssä, rentoutumisessa ja ihan vain hetkestä nauttimisessa.
Hanna Vienonen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittajan intohimo taiteen ja kulttuurin saralla on viedä näiden ilosanomaa mahdollisimman monipuolisesti mahdollisimman moninaiselle joukolle. Hän on todella mielissään, että on päässyt mukaan myös sosionomikoulutuksen kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutusten esille tuomiseen.
Mirka Nisula, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja innostaa opiskelijoita sekä työelämän yhteistyötahoja projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakson vastuuopettajana sekä opiskelijoiden toteuttamien kehittämistehtävien ohjaavana opettajana. Erityisesti luonto, musiikki, tanssi ja kirjoittaminen ovat hänelle arvokkaita kohtaamisen, hyvinvoinnin, oppimisen, kasvun ja osaamisen kehittämisen mahdollistajia.
Lähteet:
Ahlgren, H., Hartikainen, E., Husso, A., Nisula, M., Ollaranta, S. & Lappalainen, T. 3.6.2024. Karelian sosionomikoulutuksen toimijuuden ja osallisuuden yhteisölähtöinen vahvistaminen. Viitattu: https://kareliatesti.meitadev.fi/2024/06/karelian-sosionomikoulutuksen-toimijuuden-ja-osallisuuden-yhteisolahtoinen-vahvistaminen/ 4.11.2024
Isola, A-M., Kaarinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 33/2017. Viitattu: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf 19.11.2024
Karelia-ammattikorkeakoulu, opinto-opas, projekti- ja yhteisökehittäminen. Viitattu: https://opintoopas.karelia.fi/48/fi/94/127/345/0/9678 4.11.2024
Kippo, S., Koivisto, A-T., Mäki-Opas, T., Lehikoinen, K., Lehtimäki, A-V., Lavikainen, P., Turtiainen, M. & Martikainen, J. 2023. Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi. Arviointimenetelmien jatkokehitystarpeet Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:26. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-361-6 4.11.2024
Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Vastapaino: Tampere.
Nivala, E., Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Nuutinen, T. 2024. Taiteilijoiden ammatillinen toimijuus ja työote ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Kuopio: University of Eastern Finland.
Rönkkö, S., & Nivala, E. 2022. Yhteinen tekeminen yhteyden rakentajana: Yhteinen kolmas sosiaalipedagogisena käsitteenä ja käytäntönä. Sosiaalipedagogiikka, 23(1), 71–84. Viitattu: https://doi.org/10.30675/sa.119479 11.11.2024
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2018. Suositus taiteen ja kulttuurin saatavuuden ja saavutettavuuden parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Viitattu: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161228 19.11.2024
Saukko, N., Ikonen, J., Saaristo, V. & Ståhl, T. 2020. Terveyttä edistävä kulttuuri kunnan toiminnassa. Menetelmäraportti. Työpaperi 8/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-467-7 4.11.2024
Tanskanen, E. 2023. Syrjään paneutuminen – vastustaminen ja empiminen ryhmäilmiössä. Teatteriopettajan maisteriohjelma. Teatterikorkeakoulu. Viitattu: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052547960 11.11.2024
Artikkelikuva: freepik