Millaista aikuiskoulutus oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa?
Tässä artikkelisarjassa muistellaan menneitä ja katsotaan ajassa taaksepäin. Tarkastelun kohteena on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset tavassa toteuttaa ja kehittää jatkuvaa oppimista. Artikkeleissa käytetään myös käsitteitä aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen, jotka sanapari jatkuvan oppiminen korvasi 2010-luvun lopulla. Kerronnan kohteena ovat luonnollisesti tapahtumat ja muutokset Karelia-ammattikorkeakoulussa, joka vuosina 1992–2012 tunnettiin nimellä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu.
Minne menit aikuiskoulutus? -artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aikuiskoulutuksen alkutaipaletta. Tässä sarjan toisessa artikkelissa kuvataan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun (PKAMK) aikuiskoulutuksen eri toteutustapoja ja niiden taustalla vaikuttaneita kansallisen rahoitusjärjestelmän muutoksia ja ammattikorkeakoulun omia linjauksia.
Vuosien saatossa aikuiskoulutuksen toteuttamisen painopisteet niin ammattikorkeakoulukentällä kuin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa (PKAMK) ja myöhemmin Karelia-ammattikorkeakoulussa ovat vaihdelleet. Useimmiten toteutuksiin ovat vaikuttaneet kulloisetkin aikuiskoulutuksen trendit ja tavoitteet, mutta erityisesti Opetushallituksen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosien varrella muokkaamat rahoitusjärjestelmät. Se mikä 10 vuotta sitten oli itsestäänselvyys vaikkapa rahoituksen kannalta, ei ole sitä enää tänä päivänä. Aikuiskoulutuksen toimintaa ja tuotteita on katsottava oman aikakauden tuotteina suhteessa rahoitukseen ja korkeakoulun strategisiin valintoihin.
Avoin ammattikorkeakoulu käyntiin
Avoimen ammattikorkeakoulun opinnot oli tarkoitettu kaikille halukkaille. Opinnot olivat PKAMK:n tutkintovaatimusten mukaisia ja niiden sisällöstä vastasivat koulutusohjelmat. Avoimen amk:n opinnot luettiin hyväksi ammattikorkeakoulututkintoon. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä opetus tapahtui pääsääntöisesti iltaisin, mutta jonkin verran myös päiväopetuksen yhteydessä. Opetusta järjestettiin myös kesällä. Avoimen amk:n opinnot muodostuivat tuolloin pääsääntöisesti yksittäisistä kursseista, jotka olivat laajuudeltaan muutaman opintoviikon mittaisia.
Avoimen ammattikorkeakoulun toiminta aloitettiin Suomessa vuonna 1997. Avoimen amk:n toteutuksille ei ollut omaa erillistä rahoitusta, vaan se oli osa tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen rahoitusta, joka sovittiin ammattikorkeakoulukohtaisissa tavoite- ja tulosneuvotteluissa. Avoimelle amk:lle tuli oma rahoitus vasta vuoden 2014 ammattikorkeakoulun rahoitusuudistuksen yhteydessä.
Vuonna 2002 avoimen amk:n opiskelijoita oli PKAMK:ssa 274 ja he suorittivat yhteensä 763,5 opintoviikkoa. Näillä luvuilla PKAMK:n avoimen amk:n toiminta kuului absoluuttisesti parhaaseen neljännekseen ammattikorkeakoulujen välisessä vertailussa. Opinnot olivat useimmiten lyhyitä, 1–3 opintoviikon mittaisia, erillisiä avoimen koulutuksia. PKAMK:ssa aloitettiin rohkeasti kehittämään myös perusopetukseen integroituja avoimen opintoja. Avoimen opiskelijoille laadittiin henkilökohtainen opetussuunnitelma, jonka mukaan opintoja suoritettiin.
Rahoitus kannusti erikoisopintojen toteuttamiseen
Erikoistumisopinnoissa opiskelija saattoi täydentää, syventää ja laaja-alaistaa ammatillista osaamistaan. Opinnot perustuivat työelämän tarpeisiin ja ne myös useimmiten suunniteltiin yhdessä työelämän kanssa. Erikoistumisopintojen kesto oli useimmiten puolesta vuodesta vuoteen ja ne olivat 20-40 opintoviikon laajuisia.
Erikoistumisopintoja toteutettiin PKAMK:ssa runsaasti. Ne olivat työelämälähtöisiä ja erikoistumiskoulutuksiin osallistui runsaasti Karelian henkilökuntaa. Vuonna 2001 erikoistumisopintojen aloituspaikkamäärä oli 550 opiskelijaa. Keväällä ja syksyllä 2001 haussa oli yhteensä 27 erikoistumisopintoa. Erikoistumisopintoja järjestettiin kaikilla koulutusaloilla. Tarjolla oli mm. metsä- puutalouden tietotekniikkaa, 3D-suunnittelua, elektronista kaupankäyntiä, matkailupalveluja, dementoituvan potilaan hoitotyötä, graafista suunnittelua, ihmisten johtamista julkishallinnossa ja työnohjaajakoulutuksia.
Erikoistumisopinnot olivat silloisen Opetusministeriön (OPM) hyvin rahoittamia koulutuksia. PKAMK sai keskimäärin 27000 markkaa/opiskelija yhtä 40 opintopisteen suoritusta vastaan. Kaikkiaan vuosittain niin erikoistumis- kuin tutkintoon johtavasta aikuiskoulutuksesta PKAMK:n aikuiskoulutus sai OPM:n tukea noin 20 000 000 markkaa (3 000 000 €) vuodessa.
Näin ollen erikoistumisopinnot olivat opiskelijoille verrattain huokeita ja ammattikorkeakoulun saama rahoitus hyvinkin kannustavaa. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen (2014) myötä erikoistumisopintojen rahoituspaineet kaatuivat enemmän työelämän ja opiskelijan harteille ja niiden rahoitus yhtenäistettiin samanlaiseksi koskemaan koko korkeakoulukenttää. Erikoistumisopintojen merkitys alkoikin uuden rahoitusmekanismin myötä vähentyä merkittävästi.
Monimuoto-opetusta tutkintoon johtavassa koulutuksessa
Tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen opinnot toteutettiin useimmiten monimuoto-opetuksena, jossa hyödynnettiin etä- ja verkkopedagogiikkaa. Opetusta oli iltaisin, sekä jonkin verran myös normaalina päiväopetuksena. Tutkintoon johtava aikuiskoulutus oli tarkoitettu pääsääntöisesti yli 25-vuotiaille aikuisille. Tutkintoon johtava aikuiskoulutus oli useimmiten päätoimista opiskelua, jossa opiskelijat täydensivät ammatillisen koulu- tai opistoasteen tutkinnon ammattikorkeakoulututkinnoksi.
Tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen aloituspaikkamäärä oli reilut 500 opiskelijaa (vuonna 2001 570 aloituspaikkaa). Tutkintoon johtava aikuiskoulutus alkoi sillä nimellä kadota vuoden 2014 rahoitusuudistuksen myötä. Jatkossa oli tutkintoon johtavia ryhmiä, joiden toteutus tuli yhä monimuotoisemmaksi ja etäopetuksen osuus toteutuksesta kasvoi voimakkaasti.
Työvoimakoulutuksessa yhdistyi teoria ja käytännön harjoittelu
Työvoimapoliittisen koulutuksen merkitys alkoi nousta vahvasti 2000-luvun alussa. Sille oli kasvavaa tarvetta ja rahoitusta koordinoi paikallinen työvoimapiiri. Työvoimapiiri järjesti säännöllisesti tarjouskilpailutuksia työttömille tai työttömyysuhan alla oleville suunnatuista koulutuksista. Koulutuksilla pyrittiin antamaan siihen osallistuville jotakin erityisosaamista, jotta heillä olisi paremmat mahdollisuudet onnistua rekrytointitilanteissa. Työvoimakoulutukset rakentuivat useimmiten koulutuksen järjestäjien toteuttamasta teoriakoulutuksista ja työpaikoilla järjestettävästä harjoittelusta. Harjoittelulla oli suuri merkitys työpaikan saamiselle. Harjoittelussa opiskelija pystyi osoittamaan työnantajalle pätevyytensä kyseiseen työhön.
PKAMK:ssa työvoimakoulutusten suunnittelussa olivat vahvasti mukana aikuiskoulutusvastaavat. Tarjouspyynnöt olivat melko tarkkaan tuotteistettuja, joten avaintekijöitä tarjouksen saamiseksi läpi olivat koulutuksen laatu (opettajat, tilat, laitteet jne.), toteutustapa ja hinta.
Täydennyskoulutusta yrityksille
Lyhytkestoinen täydennyskoulutus jakautui kahteen osaan: työorganisaatiolle järjestettävään henkilöstökoulutukseen ja yksittäisille henkilöille järjestettävään omaehtoiseen täydennyskoulutukseen. Lyhytkestoinen täydennyskoulutus saattoi olla myös osittain yhteiskunnan rahoittamaa (OPM). Parhaimmillaan Työ- ja elinkeinokeskusten (nyk. ELY-keskus) rahoitus täsmäkoulutuksen osalta saattoi olla 70 % sen markkinahinnasta. Yritykset hyödynsivät tätä mahdollisuutta varsin paljon.
Yritysten tarve lyhytkestoiselle täydennyskoulutukselle muodostui usein ajankohtaisista osaamistarpeista: tietotekniikka, uudet teknologiat, laatutyö jne. PKAMK järjesti näitä koulutuksia vuosittain vaihtelevasti, mutta ongelmana oli usein sen, että yritysten tai työorganisaatioiden tarve oli ”heti pari viikon päästä” ja PKAMK pystyi parhaimmillaan vastaamaan tarpeeseen ”muutaman kuukauden päästä”. Avoimen amk:n koulutusta, erikoistumisopintoja, tutkintoon johtavaa aikuiskoulutusta ja työvoimakoulutusta PKAMK pystyi suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä. Resurssien varaaminen ja koulutusten toteuttaminen olivat paremmin hallittavissa kuin lyhytkestoinen täydennyskoulutus.
Rahoitusjärjestelmäuudistus muuttaa toimintaa
Vuoden 2014 rahoitusjärjestelmäuudistus oli aikuiskoulutuksen kannalta erittäin merkittävä. Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen rahoituspohja mureni mm. erikoistumisopintojen osalta. Rahoituksen painopiste siirtyi vahvasti yrityksille ja koulutuksiin osallistuville. Koulutusten järjestämisessä painotetiin myös yhteistyön merkitystä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Yhteistyöstä tuli itse asiassa vaade, ei vain toive. Yli 25-vuotiaille aikuisille kohdennettu tutkintokoulutus sellaisenaan hävisi aikuiskoulutuksen kartalta. Työvoimakoulutusten tarjouskilpailutukset ovat yhä enemmän jakautuneet korkeakouluille ja ammatilliselle toiselle asteelle kohdennettuihin kilpailutuksiin. Maahanmuuttajille suunnattujen koulutusten kilpailutusten määrä on kasvanut jatkuvasti.
Avoimen amk:n osalta rahoitus vakiintui ja vuoden 2014 uudistuksen myötä sen toiminta moninkertaistui. Nykyisin avoimella amk:lla on vahva rooli ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutuksen markkinoinnissa ja se nähdään myös osana täydennys- ja henkilöstökoulutusta.
Kirjoittaja:
Harri Mikkonen, palveluliiketoiminnan päällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja työskenteli aikuiskoulutusjohtajana Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa vuosina 1998-2009.
Artikkeli perustuu kirjoittajan muistiinpanoihin ja kokemuksiin aikuiskoulutuksen toteuttamisesta 1990-luvulta alkaen.
Artikkelikuva: freepik