Kansainvälisen AliVe -hankkeen (ks. Myller ym. 2023) kohderyhmänä ovat yli 55-vuotiaat ihmiset, ja käytämme heistä tässä artikkelissa käsitettä ikääntyvät oppijat. Hankkeen yhtenä tavoitteena on osallistaa kohderyhmään kuuluvia kansalaisia suunnittelemaan yhdessä hanketoimijoiden kanssa yli 55-vuotiaille soveltuva mikro-opintokokonaisuus sekä käsikirja mikro-opintojen yhteissuunnitteluun. Tässä artikkelissa tarkastelen ikäystävällistä jatkuvaa oppimista ja sitä, millaiset tekijät motivoivat ikääntyneitä opiskelemaan. Lisäksi tarkastelen, millaiset tekijät voivat edistää tai estää oppimista, ja miksi ikääntyneiden jatkuva oppiminen on tärkeää yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle.
Ikäystävällinen jatkuva oppiminen yhteiskehittämisen tavoitteena
Tarkastelemme jatkuvaa oppimista ikäystävällisyyden näkökulmasta. Lemmetty ja Collin (2022) ovat todenneet, että jatkuva oppiminen on tulkinnanvarainen käsite, ja tämän vuoksi on tärkeää määritellä, mitä se eri asiayhteyksissä tarkoittaa. Ikäystävällisen jatkuvan oppimisen näkökulmasta ikääntyvät ja ikääntyneet ihmiset nähdään aktiivisina toimijoina ja osallistujina. Heillä on omia kiinnostuksen kohteitaan ja tarpeitaan, jotka voivat erota nuorempien oppijoiden tarpeista. AliVe -hankkeessa osallistamme ikääntyviä ja ikääntyneitä kansalaisia mukaan mikro-opintojen suunnitteluun. Hankkeen kuluessa pyrimme tarkentamaan ja samalla laajentamaan kuvaa ikäystävällisestä jatkuvasta oppimisesta.
Oppimista tarkastelemme sosiokulttuurisena ilmiönä, jossa yksilöt ja yhteisöt voivat oppia yhdessä ja toisiltaan. Ympäristöllä on keskeinen merkitys siinä, mitä ja miten opitaan. AliVe -hankkeessa tavoitteenamme on oppia yhdessä ikääntyneiden kanssa. Aluksi haemme yhteiskehittämiseen yli 55-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään ikääntyville suunnattuja mikro-opintoja. Yhteiskehittämisen avulla pyrimme rakentamaan yhteistä ymmärrystä ikääntyvien ja ikääntyneiden oppijoiden näkökulmista jatkuvaan oppimiseen ja tunnistamaan ikäystävälliseen jatkuvaan oppimiseen mahdollisesti liittyviä ongelmia ja kehittämismahdollisuuksia. Yhteiskehittämisen tavoitteena on, että rakennamme yhdessä ikääntyville suunnatun mikro-opintokokonaisuuden. Bremerin ym. (2018) mukaan on tärkeää, että yhteiskehittäminen hyödyttää kaikkia osapuolia. On siis tärkeää miettiä, miten rakennamme yhteiskehittämisen prosessista sellainen, että osallistujat kokevat sen itselleen merkityksellisenä ja houkuttelevana.
Oppimisen motivaatio voi muuttua ikääntymisen myötä
Ikääntymisen myötä oppimisen motiivit voivat muuttua. Eläkeiän lähestyessä tai ylittyessä tavoitteena ei ole enää välttämättä uusi tutkinto tai eteneminen uralla. Moni ikääntynyt on kuitenkin edelleen innokas oppimaan uutta. Läpi elämän voi aloittaa uusia harrastuksia, ja oppia lisää uusista aiheista. Joskus oppimista ei motivoi niinkään itse oppimisen aihe, vaan yhtä tärkeää voi olla mukava ryhmä, johon haluaa kuulua. Uuden teknologian oppimista voi innostaa vaikka uudet sukupolvet, ja mahdollisuus kommunikoida heidän kanssaan eri puolille maailmaa. Koulutuksen järjestäjien onkin tärkeää tunnistaa, millaiset erilaiset tekijät eri ihmisiä saattavat motivoida. Ikääntynyt oppija ei halua välttämättä oppia kaikkea sitä, mitä kouluttaja on suunnitellut, vaan sitä, mistä hänelle itselleen on hyötyä tai iloa.
Aikuisten oppimismotivaatiosta on paljon tutkimuksia. 1970 -luvulla on kehitetty koulutukseen osallistumisen asteikko (Education Participation Scale, EPS), jota käytetään usein vertailukohtana myöhemmille tutkimuksille. Tässä asteikossa on kuusi motivaatiotekijää: työhön liittyvä pätevyys, mahdollisuus luoda henkilökohtaisia sosiaalisia kontakteja, pakeneminen tai piristys (muutos omassa elämässä), ulkoiset odotukset tai vaatimukset ja sosiaalinen hyvinvointi (yhteisöön osallistuminen). (Boshier 1977, Xiong & Zuo 2019 mukaan.) Ikääntymisen myötä motivaatiotekijät muuttuvat edelleen. Useissa tutkimuksissa ikääntyneiden keskeisimmäksi opiskelun motiiviksi on nostettu aivojen pitäminen aktiivisena. On varmaankin kaikille tuttu ajatus, että aivoja kannattaa käyttää sekä muistin että yleisen hyvinvoinnin säilymisen vuoksi. Tämä ajatus voi siis motivoida myös opiskelua.
Kognitiivinen kiinnostus ja sosiaaliset kontaktit motivoivat oppimaan
Kun on tutkittu ikääntyneitä aikuisia, jotka ovat aktiivisesti sitoutuneet elinikäiseen oppimiseen, on huomattu, että kaikkein keskeisin motiivi oli kognitiivinen kiinnostus; yleisen tiedon hankkiminen, oppia oppimisen ilosta, laajentaa omaa ajattelua ja tyydyttää utelias mieli (Kim & Merriam 2004, Xiong & Zuo 2019 mukaan). Toinen merkittävä motiivi edellä mainitussa tutkimuksessa oli sosiaalinen kontakti; mielekästä tekemistä ystävien kanssa, saada jotakin merkityksellistä elämään, kohdata uusia ihmisiä, löytää ystäviä ja jakaa yhteinen kiinnostus toisten kanssa.
Xiong ja Zuo (2019) ovat tutkineet Irlannissa ikääntyneitä opiskelijoita MOOC-kurssin yhteydessä ja tunnistivat kuusi motivaatiotyyppiä. Kaikkein yleisin motivaatio heidän tutkimuksessaan oli ongelmien ratkaisu. Ikääntyneet aikuiset osallistuivat MOOC-kurssille ratkaistakseen joitakin henkilökohtaiseen elämään liittyviä ongelmia. He kertoivat esimerkin leskeksi jääneestä ikääntyneestä naisesta, jonka keskeisin ongelma oli oppia elämään yksin. Hän haki opiskelun kautta uutta näkökulmaa elämäänsä. Toiseksi yleisin motiivi oli tiedon hankinta, ja tietoa haluttiin hankkia sekä kurssilta että toisilta opiskelijoilta. Tietoisuuden, tai ajattelun kehittäminen ja aivojen pitäminen aktiivisena oli kolmanneksi yleisin motiivi. Neljännellä sijalla oli oppimisen ilo, mikä tarkoitti henkilökohtaisen kiinnostuksen tyydyttämistä ja oppimisprosessista nauttimista. Viidennellä sijalla oli tuottaa hyötyä toisille, auttaa tai rohkaista heitä. Kuudentena motivaatiotekijänä oli sosiaalinen kontakti, etsiä vuorovaikutussuhteita toisiin. Tutkimuksessa todettiin, että löydös vahvistaa aikaisempia tutkimuksia, että aikuiset ovat enemmän ongelmakeskeisiä kuin aihekeskeisiä opiskelussaan. (Xiong & Zuo 2019.)
Xiong ja Zuon (2019 tutkimuksessa todettiin lisäksi, että ikääntyneiden aikuisten oppimismotivaatiossa on eroja sekä sukupuolten että eri-ikäisten, nuorempien ja vanhempien ikääntyneiden välillä. Tässä artikkelissa emme kuitenkaan tarkastele tarkemmin näitä eroja, vaan rakennamme aluksi yleisempää kuvaa ikääntyneiden aikuisten oppimisesta.
Ikääntyneiden oppimista haittaavia ja edistäviä tekijöitä
Vahva motivaatio uuden oppimiseen on tärkeä lähtökohta, mutta ei aina riitä. Oppimiseen voi ikääntymisen myötä liittyä uudenlaisia haasteita. On todettu, että ikääntyminen vaikuttaa ihmisen fyysiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Esimerkiksi eri aistien tai muistin heikkeneminen voi vaikeuttaa oppimista. Toisaalta ikääntyneen oppimista voivat helpottaa aikaisemmat kokemukset, niin itse oppimisesta kuin opittavista aiheista ja menetelmistä. Uusia asioita voi olla helpompi ottaa vastaan, kun niitä voi liittää jo aikaisempaan tietoon ja kokemukseen. Toisaalta tähän vanhan tiedon yhdistämiseen voi liittyä myös haasteita. Suominen (2023, 173) toteaa, että varsinkin työelämäkontekstissa aikuisten oppimisen todellinen haaste liittyy poisoppimiseen. Aikaisemmin muodostetut uskomukset ja merkitysrakenteet voivat jopa estää oppimista. On siis tunnistettava, miten oppija ymmärtää uuden opittavan asian, ja millaisia merkityksiä hän sille ja sen oppimiselle antaa. Tällöin oppiminen ei ole vain uuden oppimista, vaan yhtä tärkeää on tarkastella oppijoiden aikaisempia kokemuksia ja opittavaan asiaan liittyviä erilaisia tulkintoja.
Uusi teknologia innostaa ja haastaa
Uuden teknologian käyttö voi innostaa toisia, ja jopa kauhistuttaa tai pelottaa toisia. Ikääntyneet ovat siinä mielessä homogeeninen ryhmä, että kukaan heistä ei ole oppinut älylaitteiden käyttöä vielä nuoruudessaan. Toiset ovat kuitenkin tarvinneet uutta teknologiaa työssään, ja osa on ehkä opiskellut sitä omaksi ilokseen. Kansainvälisen aikuistutkimuksen mukaan Suomessa 55-65 -vuotiaiden ikäryhmän tietotekniikkaa soveltava ongelmanratkaisutaito on heikompi kuin OECD-maissa keskimäärin (Mäkinen ym. 2017). Taitojen heikkeneminen näkyi jo yli 45-vuotiailla, ja tähän tulisi työelämässä kiinnittää huomiota.
Mäkinen ym. nostavat artikkelissaan esille myös havainnon, että joillekin ikääntyville uudet itseohjautuvat oppimisen tavat voivat olla vieraita, ja poiketa huomattavasti niistä oppimisen tavoista, joita he ovat käyttäneet. Lisäksi osaamispuutteiden tunnistaminen ja tunnustaminen voi olla vaikeaa. He ovat myös havainneet omassa tutkimuksessaan, että hyvät tietotekniset taidot omaavalle uuden oppiminen voi olla helpompaa, mikä synnyttää myönteisen oppimisen kehän. Vastaavasti vähän teknologiaa käyttäneiden ja tietoteknisiltä taidoiltaan heikompien oppimisen kehä voi olla negatiivinen. (Mäkinen ym. 2017.) Heikot tietotekniset taidot voivat aiheuttaa monenlaisia osallistumisen ja uuden oppimisen haasteita tietoyhteiskunnassa. Joskus ikääntyneillä voi olla myös haasteita vieraiden kielien kanssa. Ehkä tämä voi olla yksi tekijä, joka vaikeuttaa myös tietotekniikan käytön opettelua. Teknologiaan liittyy paljon vieraskielistä termistöä, joka on nuoremmille jo hyvinkin tuttua.
Ikääntyneiden jatkuva oppiminen on tärkeää yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle
Ikääntymisen ja oppimisen välinen suhde on ollut Sallilan (2000) mukaan Suomessa laajan kiinnostuksen kohteena jo 1990-luvulta lähtien. Kiinnostuksen takana on ollut lähinnä talouden ja työelämän tarpeet. Työelämän tarpeet ohjaavat jatkuvan oppimisen kehittämistä myös nykyisin. Uuden hallitusohjelman tavoitteena on jatkuvan oppimisen uudistuksen avulla edistää työikäisten mahdollisuuksia kehittää osaamistaan ja osaavan työvoiman saatavuutta (Valtioneuvoston tiedote 1.3.2023). Ikääntyvien ja ikääntyneiden jatkuvan oppimisen edistäminen on kuitenkin tärkeää niin yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnankin näkökulmista myös työelämän jälkeen tai sen ulkopuolella.
Ihmiset asuvat yhä kauemmin ja useammin ikääntyessään kotonaan, mikä tarkoittaa samalla tarvetta jatkuvalle oppimiselle. Sähköistyvät palvelut ja mahdolliset uudet apuvälineet haastavat ikääntyneitä jatkuvaan oppimiseen. Oppiminen on helpompaa, jos sitä on tehnyt pitkin matkaa elämänsä aikana. Jatkuva oppiminen voi siis tuoda helpotusta ikääntyneen arkeen. Kun huomaa, että voi edelleen oppia uusia asioita, se vahvistaa itseluottamusta ja tuo turvallisuutta. Sähköisten viestintävälineiden käyttö voi lisätä ikäihmisten sosiaalista aktiivisuutta ja osallistumista yhteiskuntaan. Terveellisten elintapojen, ikääntyneiden ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvien uusien asioiden oppiminen voi edistää hyvinvointia ja pitää kuntoa yllä yhä pidempään. Nämä ovat tärkeitä asioita niin yksilöille itselleen, kuin esimerkiksi perheelle ja yhteiskunnalle.
Norjassa ikäihmisiä osallistetaan palvelujen ja ympäristöjen kehittämiseen
Olimme syksyllä 2023 EAFS -hankkeen työmatkalla Norjassa tutustumassa siihen, miten Norjan kunnissa rakennetaan Ikäystävällistä yhteiskuntaa. Keskeisessä roolissa on ikääntyneiden, mutta myös kaikenikäisten kansalaisten, osallistaminen kehittämiseen ja yhteiskuntaan. Yhteiskunnassa, ja kunnissa halutaan kuulla, millaisia tarpeita ja ajatuksia ikäihmisillä on siihen, millaisessa ympäristössä he haluavat elää. Ikäihmisiä osallistetaan pohtimaan kulttuuripalveluja, asumista, julkista liikennettä, palvelujen sijaintia, kävelyreittejä, kohtaamispaikkoja, vapaaehtoistyötä jne. Keskeinen kysymys on, miten tehdä näistä kaikista palveluista, toiminnoista ja ympäristöistä ikäystävällisiä. Tämä on yhteinen oppimisen kohde.
Ikääntyneille järjestetään monenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia. On työpajoja, yhdessä luomisen konferensseja, tutustumiskäyntejä, kaupungintalolla tapaamisia, aamukahvitapaamisia, kerhoja, verkkosivuja ja muita sähköisiä kanavia. Kaikkien tapaamisten tavoitteena on rakentaa dialogia ikäihmisten, päättäjien, suunnittelijoiden ja kaupungin toimijoiden ja yritysten välille. Saimme kuulla myös monista yhdessä kehitetyistä palveluista ja toiminnoista, joihin ikäihmiset mielellään osallistuivat. He toimivat esimerkiksi vapaaehtoisina ja järjestävät vertaisryhmissä liikuntatuokioita, retkeilyä yms. Kaikkien eri tahojen osallistuminen ikäystävällisen yhteiskunnan rakentamiseen on tärkeää niin yksilöille, yhteisöille kuin yhteiskunnalle. (ks. lisää Gamme & Rafoss 2020.) Ikäystävällisen yhteiskunnan rakentaminen tarjoaa loputtomasti erilaisia oppimisen mahdollisuuksia kaikenikäisille toimijoille.
Keskeistä edellä kerrotussa Norjan esimerkissä on se, että siinä ikäihmiset nähdään aktiivisina toimijoina ja osallistujina. Heidän ääntään halutaan kuulla, ja sitä arvostetaan yhteiskunnan rakentamisessa. Ikäihmiset nähdään siis subjekteina, ei toiminnan kohteina. Ikäihmisten aktiivinen toimijuus on keskeinen arvo myös AliVe-hankkeessa. Haluamme oppia lisää ikääntyvien ja ikääntyneiden ihmisten erilaisista oppimisen motiiveista ja oppimisen tarpeista sekä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Seuraavina haasteina on pohtia, miten rakentaa hanketoiminnasta, ja siihen sisältyvistä osallistamisen kokemuksista merkityksellistä niin yksilöiden, yhteisön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Kirjoittaja:
Heli Makkonen, yliopettaja, projektiasiantuntija, AliVe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Bremer, O., Frilander, O. & Rowley, C. 2018. Menetelmiä eettiseen ja innovatiiviseen toimintaan: tulevaisuusajattelu, yhteiskehittäminen ja kokeilut. Teoksessa S.Viljanen & P.Juuti (toim.) 2018. Arvovallankumous. Eettisyys innovaatioiden lähteenä yhteiskunnallisissa yrityksissä. Edita ja Arvoliitto.
Gamme, A. & Rafoss, A.B. 2020. Handbook for Age-Friendly Communities. https://www.ks.no/globalassets/fagomrader/velferd/universell-utforming/Handbook-for-age-friendly-communities-F41-web.pdf Luettu 6.12.23
Lemmetty, S. & Collin, K. 2022. Johdanto: Jatkuva oppiminen ja työelämä (aikuis)kasvatustieteellisessä viitekehyksessä. Teoksessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) 2022. Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä. Jyväskylän yliopisto, SoPhi, (s. 7-21)
Lemmetty, S., Jaakkola, M., Collin, K. & Pihlajamaa, J. 2022. Jatkuva työssä oppiminen – lähtökohtia, edellytyksiä ja seurauksia. Teoksessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) 2022. Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä. Jyväskylän yliopisto, SoPhi, 23-56.
Mäkinen, M., Saikkonen, L., Muhonen, M. & Sihvonen, M. 2017. Päivittämättömät digitaidot jarruttavat ikääntyvien työuraa. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 15 (2) – 2017. Luettu 6.12.23.
Myller, T., Makkonen, H. & Airaksinen, A. 2023. Kansainvälisessä AliVe-hankkeessa kehitetään ikäystävällistä jatkuvaa oppimista. Pulssi-portaali (12.12.23)
Sallila, P. Johdanto: Ikääntyminen aikuiskoulutuksen haasteena. Teoksessa P.. Sallila 2000. Oppiminen ja ikääntyminen. Aikuiskasvatuksen 41. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. (s. 7-17)
Suominen, J. 2023. Oppimisen johtaminen työelämässä. Tammertekniikka.
Valtioneuvoston tiedote 1.3.2023. https://valtioneuvosto.fi/-//1410845/jatkuvaan-oppimiseen-avautuu-uusia-mahdollisuuksia-mutta-uudistusta-on-jatkettava- Luettu 12.12.23.
Xiong, J. & Zuo, M. 2019. Older adults’ learning motivations in massive open online courses. EDUCATIONAL GERONTOLOGY 2019, VOL. 45, NO. 2, 82–93 https://doi.org/10.1080/03601277.2019.1581444. Luettu 6.12.23
Artikkelikuva: Freepik