Työhön ja työpaikkaan liittyy laajasti lainsäädäntöä, josta olen kirjoittanut useita lyhyitä artikkeleja. Tämän artikkelin tarkoituksena on yhteenvetomaisesti koota yhteen nämä aiemmin kirjoitetut tekstit. Aiempiin teksteihin pääsee tutustumaan artikkeliin liitetyistä linkeistä.
Työnantaja käyttää työpaikalla määräysvaltaa
Työsopimuslain (55/2001) 3:1 §:n mukaan työntekijällä on velvollisuus tehdä työnsä työnantajan määräyksiä noudattaen. Säännös ilmaisee työnantajan direktio-oikeuden, joka tarkoittaa oikeutta johtaa ja valvoa työtä. Säännöksen mukaan työnantaja saa päättää muun muassa siitä, mitä työtä tehdään, miten työtä tehdään, missä työtä tehdään ja milloin työtä tehdään. Työantajan määräykset eivät saa olla lain vastaisia, syrjivä tai kohtuuttomia. Tutustu aiheeseen tarkemmin artikkelissa ”Työnantajan työnjohto-oikeus ammattikorkeakoulussa”.
Jokainen työpaikka on erilainen
Jokainen työpaikka on erilainen ja myös työtehtävät luonnollisesti vaihtelevat suuresti. Ammattikorkeakoulut hoitavat ammattikorkeakoululain (932/2014) mukaista julkista hallintotehtävää, minkä vuoksi ammattikorkeakoulun työntekijöiden työskentelyyn kohdistuu erityisiä vaatimuksia. Ammattikorkeakoulun työntekijöiden tulee työnantajan määräyksien lisäksi huomioida työssään aina myös viranomaistoimintaan liittyvä lainsäädäntö kuten hallintolaki (434/2003) ja julkisuuslaki (621/1999). Ammattikorkeakoulun henkilökunnalla on edellä mainitun lainsäädännön mukaan esimerkiksi velvollisuus vastata kaikkiin saapuneisiin viesteihin, jotka liittyvät ammattikorkeakoulun toimintaan. Viesteihin vastatessa tulee käyttää selkeää, ymmärrettävää ja asiallista kieltä, kuten myös kaikessa muussa ammattikorkeakoulussa tapahtuvassa viestinnässä. Lue aiheista tarkemmin artikkelista ” Viesteihin vastaaminen ammattikorkeakoulun henkilökunnan velvollisuutena” ja ” Asianmukainen kielenkäyttö ammattikorkeakoulussa”.
Työntekijällä on lojaliteettivelvollisuus
Työntekijällä on lain mukaan velvollisuus tehdä työnsä huolellisesti. Työntekijän tulee lisäksi välttää kaikkea sellaista, mikä on ristiriidassa hänen työntekijä-asemansa kanssa. Työntekijällä on siis lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa kohtaan. Työsopimuslain 3:4 §:n mukaan työntekijä ei saa ilmaista muille työnantajan liikesalaisuuksia. Nämä voivat olla luonteeltaan taloudellisia tai teknisiä salaisuuksia. Liikesalaisuuksiin liittyvä salassapitovelvollisuus on voimassa koko työsuhteen ajan. Liikesalaisuuksien salassapitoa on käsitelty tarkemmin artikkelissa ”Liikesalaisuudet ja niiden salassapito työsuhteessa”.
Työntekijän on työsopimuslain 3:3 §:n myös pidättäydyttävä kilpailevasta toiminnasta työnantajan kanssa. Työntekijä ei saa esimerkiksi ottaa vastaan työtä kilpailevasta yrityksestä tai perustaa omaa yritystä kilpailemaan työnantajan kanssa. Aiheeseen on syvennetty tarkemmin artikkelissa ”Kilpailevan toiminnan rajat työsuhteessa”.
Työntekijän lojaliteettivelvollisuuteen sisältyy myös asianmukainen käyttäytyminen ja toiminta työnantajaa kohtaan. Kuten lojaliteettivelvollisuutta yleisestikin, arvioidaan myös käyttäytymisvaatimusta sitä tiukemmin mitä korkeammassa asemassa työntekijä on. Lojaliteettivelvollisuuden vastaista olisi esimerkiksi solvata työnantajaa julkisesti, arvostella työnantajan toimintaa julkisesti tai levittää perättömiä väitteitä työnantajasta. Tutustu asianmukaisen käyttäytymisen vaatimuksen tarkemmin artikkelissa ”Kultaiset käytöstavat työpaikalla ja työsuhteessa”.
Velvollisuus välttää epäasiallista kohtelua
Työntekijän lojaliteettivelvollisuus ohjaa osaltaan sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä käytöksenä ja menettelynä työnantajaa kohtaan. Vielä täsmällisemmin työntekijän käytöstä ohjaa työturvallisuuslain (738/2002) 28 §, jonka mukaan työntekijän tulee välttää häirintää ja epäasiallista kohtelua. Häirintä voi olla luonteeltaan seksuaalista, sukupuoleen perustavaa tai muuhun henkilön ominaisuuteen perustuvaa. Häirintää pidetään yleisesti myös tasa-arvolain (609/1986) tai yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tarkoittamana syrjintänä. Epäasiallinen kohtelu puolestaan viittaa muuhun työpaikkakiusaamiseen. Kaikki häirintä ja epäasiallinen kohtelua on moitittavaa toimintaa, joka voi johtaa jopa näihin syyllistyneen työntekijän työsuhteen päättämiseen. Seksuaalista häirintää on avattu laajemmin artikkelissa ”Seksuaalinen häirintä – Mitä se on?”
Kaikkia velvollisuuksia tärkeä noudattaa
Työntekijällä on useita suoraan lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksia. Lisäksi työntekijän tulee noudattaa työnantajan ohjeita, periaatteita, sääntöjä ja yksittäistapauksiin annettuja määräyksiä. Suurin osa työpaikan säännöistä ja toimintamalleista on sellaisia, joista työnantajalla on velvollisuus käydä työntekijöiden edustajien kanssa vuoropuhelua. Onnistuneessa vuoropuhelussa syntyy aitoa vuorovaikutusta ja työntekijöiden edustajilla on myös aito mahdollisuus vaikuttaa. Lopulliset päätökset asioista tekee kuitenkin lain mukaan aina työnantaja. Tutustua työnantajan ja työntekijöiden väliseen yhteistoimintaan tarkemmin artikkelissa ”Uudistunut yhteistoimintalaki sisältää vuoropuhelua ja muutosneuvotteluja”.
Jos työntekijä rikkoo omia velvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voi työnantaja puuttua asiaan antamalla työntekijällä varoituksen, irtisanomalla työntekijän tai vakavimmissa tapauksissa jopa purkamalla työntekijän työsopimuksen. Varoituksen antamista ja työntekijän irtisanomista henkilöön liittyvällä perusteella on käsitelty artikkelissa ”Työntekijän irtisanominen henkilöön liittyvällä perusteella”. Työntekijän työsopimuksen purkamista on käsitelty artikkelissa ”Työsopimuksen purkaminen”.
Työntekijällä on oikeus käyttää tukihenkilöä, mikäli työnantaja harkitsee varoitusta, irtisanomista tai purkamista. Yleensä tämä tukihenkilö on työntekijää edustava luottamusmies. Luottamusmies toimii muutoinkin työpaikalla niiden työntekijöiden edunvalvojana, jotka ovat jäseninä työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestössä. Tutustu luottamusmiehen rooliin artikkelissa ”Luottamusmies edistää työehtosopimusten noudattamista”.
Kirjoittaja:
Atte Korte, lehtori, OAJ:n pääluottamismies, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkelikuva: Freepik