Keväällä 2023 järjestetyn Karelia-ammattikorkeakoulun strategiapäivän aikana jäin miettimään, miten vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat vaivihkaa viime vuosina hiipineet lähes kaikkeen: koulutukseen, työhön, uutisointiin ja arkipuheeseen. Vastuullisuus ja kestävä kehitys on kirjattu myös Karelian strategiaan 2030. Jäinkin pohtimaan, kuinka työntekijänä voin toteuttaa strategiaa toivotulla tavalla omassa työssäni hoitotyön koulutuksen lehtorina.
Ilmaston muutoksen torjumiseen ja hiilineuraalisuuteen pyrkimiseen huomion kiinnittäminen ovat ajankohtaisia ja jo luonteva osa elämistä ja opettamista. Mutta mitä vastuullisuudesta hoitotyön opetuksessa ja hoitotyöhön kohdistuvassa hanketyössä tulee ensimmäisenä mieleen, on työntekijöiden veto- ja pitovoiman vahvistaminen työntekijöiden riittävyyden ja hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi. Aiemmin ongelma oli suuremmissa kaupungeissa, mutta nyt se on räjähtänyt jokaista maan kolkkaa koskevaksi.
Vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat arkikielessä monimutkaisia ja sangen ongelmakeskeisiä kokonaisuuksia, joita ei ole helppo kuvailla ja ei ehkä ymmärtääkään yleisellä tasolla. Niinpä halusin hakea vastauksia sekä oivalluksia siihen, kuinka voin nitoa vastuullisuuteen liittyvät strategiset valinnat luontevaksi osaksi omaa työtäni.
Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030
Kestävälle kehitykselle on asetettu 17 tavoitetta globaalissa YK:n Agenda 2030-ohjelmassa. Nämä tavoitteet koskevat köyhyyden vähentämistä, ravitsemusta, terveyttä ja hyvinvointia, koulutusta ja toimeentuloa, tasa-arvon toteutumista, puhtautta, energiataloutta, infrastruktuuria, kuluttamista, asumista ja elämisen edellytyksiä maanpäällä, sekä meressä, ilmastokysymyksiä ja rauhaa sekä yhteistyötä. Näiden tavoitteiden kautta pyritään parantamaan hyvinvointia yksilön ja lähiyhteisön tasolla, kuin myös kansallisella ja globaalilla tasolla siten, että luonnon kestokykyä ei ylitetä ja toiminnassa huomioidaan tulevat sukupolvet.
Vastuullisuus liittyy siis kiinteästi kestävään kehitykseen ja sen toteuttamiseen. Vastuullisuuden kaikessa toiminnassa tulee huomioida ympäristö, ihmiset ja talous, ja siinä korostuvat avoimuus, läpinäkyvyys ja eettiset arvot. Vastuullisuus näyttää siis olevan ennen kaikkea kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkimistä.
Vastuullisuus ja kestävä kehitys on siis mallinnettu YK:ssa kansainvälisesti hyväksytyiksi malleiksi, mutta niistä on erilaisia tulkintoja eri tahoilla ja toimijoilla. Vaikuttaa siltä, että jokainen joutuu lopulta itse määrittämään muodon omalle vastuullisuudelle ja kestävälle kehitykselle. Voidaan ajatella, että monitahoinen työkalu on annettu, mutta sen käyttökoulutus, ajokortti tai yhteiset pelisäännöt puuttuvat, ja se johtaa erilaisiin tulkintoihin. Tai sitten erilaisten tulkintojen syynä voi olla ymmärtämättömyys, avarakatseisuuden puute ja tahtotila taloudelliseen kasvuun.
Onko kestävän kehityksen edistäminen jäänyt sanahelinäksi?
Ajatus vastuullisuudesta on luotu jo 1970-luvun alussa YK:n ympäristökonferenssissa Tukholmassa. Valitettavasti ajatus jäi vain vähän itämään, sillä suuret talouskasvun ja kertakulutuksen vuodet olivat vasta edessä. Vastuullisuus on pulpahdellut pinnalle tasaisesti ja tavoiteohjelmia on tehty, mutta tavoitetta on siirretty koko ajan eteenpäin, nyt jo vuoteen 2030 saakka. Yksi vastuullisuuden ajatus on, ettei vastuuta siirretä seuraaville sukupolville, mutta juuri niin näyttää tapahtuneen isojen ratkaisevien päätösten osalta.
Vastuullisuuson arvomaailmaa ja se on tämän päivän ja tulevaisuuden menestystekijä. Vastuullisuus ja kestävä kehitys lähtevät liikkeelle oivalluksesta, että kaikki riippuu luonnosta. Luonnon rajallisuuden ymmärtäminen saa aikaan toiminnan, joka johtaa kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastotavoitteiden toteuttamiseen, sekä hiilineutraaliuden saavuttamiseen.
Onko kestävästä kehityksestä muodostunut lattea fraasi – sanahelinä, joka ei ole lähtenyt kunnolla toteutukseen? Kestävän kehityksen sisältö täytyy avata ja pohdiskella itselleen selväksi. Se on sellaista kehitystä, joka tyydyttää tämän päivän tarpeet ja myös tulevien sukupolvien tarpeet. Näin avattuna kestävä kehitys ei voi olla jatkuvaa luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä, eikä edes käytön nykyisellään pitämistä. Kestävä kehitys vaatii laaja-alaista näkökulmaa, eikä se ole yhden tieteenalan, yrityksen, maan tai yksilön tehtävä, vaan kaikkien tahojen yhteistyötä. Tähän yhteistyöhön Karelia-ammattikorkeakoulu on strategisilla valinnoillaan sitoutunut.
Jokainen voi edistää vastuullisuutta omalla toiminnallaan
Vastuullisuus on luopumista tietyistä saavutetuista asioista ja asioiden ajattelemista sekä tekemistä toisin, vastuullisuus on toimia kohti kestävän kehityksen päämääriä. Vastuullisuus on tasa-arvoa, sillä kestävän kehityksen päämäärä on kaikkien yhteinen, eikä siitä voi rajata ketään pois. Vastuullisuus on vaikuttamista ja jokainen vaikuttaa omassa elämässään, työelämässä ja kaikessa toiminnassa. Työnantajilta vastuullisuutta on panostaa enemmän henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvointiin, osaamisen kehittämiseen, sekä koulutuksen ja työn vetovoimaisuuteen.
Edellä mainituista löytyy helposti oman työn kannalta merkittäviä askeleita, joilla voin toimia vastuullisten periaatteiden mukaisesti – kouluttaa uusia sairaanhoitajia ja täydennyskouluttaa jo ammatissa toimivia. Erilaisten työyhteisövalmennusten ja mentoroinnin kautta on mahdollisuus lisätä työhyvinvointia sekä kehittää työyksiköitä heidän kanssaan vetovoimaisemmiksi ja vastuullisemmiksi.
Miten vastuullisuutta mitataan?
Vastuullisuus on lähitulevaisuuden kriittinen menestystekijä, kuten Karelian strategiapäivässä todettiin. Entäpä vastuullisuuden mittarit. Mittareiden avulla tulee pystyä seuraamaan edistymistä, tavoitteita kohti pääsemistä ja niiden saavuttamista. Vastuullisuusseuranta on vapaaehtoista. Tämä jäi vaivaamaan mieltäni. Yrityksille, varsinkin isommille, vastuullisuusraportit ovat arkea, kuten Kareliallekin. Karelia korostaa tukevansa yhteistyöllä alueen elinvoimaa ja osaamista, luovansa laadukasta ja innovatiivista toimintaa ja tavoittelevansa hiilineutraaliutta. Karelia myös haluaa pitää huolta henkilöstöstään ja opiskelijoistaan. Vastuullisuuden ajatus rikkoo kuitenkin perinteistä yritysten tahtotilaa tehokkuudesta ja talouskasvusta.
Vastuullisuus hoitotyössä
Alussa esittämäni pohdinta kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta hoitotyössä ja sen opetuksessa asettaa vastakkain kovat ja pehmeät arvot. Hoitotyöstä on tullut viimeisten vuosikymmenien aikana taloutta, jossa raha ratkaisee olemassaolon, ei välttämättä hyvän tekeminen. Korkeakoulutkin kilpailevat rahoituksesta ja kaikki valmistuvat opiskelijat vaikuttavat tulevien vuosien rahoitukseen.
Hoitotyön tilanteen kohentamiseen on tuotu ajatus koulutuksen lyhentämisestä, jotta saataisiin nopeasti työelämään siirtyviä hoitajia. Tällä on väistämättä vaikutuksia osaamiseen ja koulutuksen sisältöön sekä opettajien työhön ja vastuuseen. Riskinä on tilanne, jossa työntekijöiden määrä korvaa laadun. Hoitajien osaaminen vaikuttaa suoraan asiakkaisiin, mutta tuo myös taloudellisia säästöjä, jos asiakkaita voidaan hoitaa mahdollisimman kauan laitoshoidon ja erikoissairaanhoidon ulkopuolella.
Veto- ja pitovoiman näkökulmasta hoitoala on ollut palkkakuopassa kauan, eikä vielä ei ole nähtävissä halukkuutta palkkatason nostoon. Palkkatason ja työolojen korjaamisen sijaan on nostettu hoitajamitoitusta osassa palveluita. Tässä työntekijäpulassa se tarkoittaa, että osa työpaikoista on jäänyt suurempaan työntekijäpulaan. Tämä aiheuttaa työn priorisointia ja asiakkaan luona vietetyn ajan vähentymistä. Yhtenä ratkaisuna on heitetty työvoiman tuominen ns. halpatyömaista. Se on vähintäänkin kyseenalaista, ja jättäisi lähtömaan entistä huonompaan tilanteeseen.
Aikamoisia vastuita meillä Kareliassa on tehdessämme vastuullista ja kestävää työtä. Vastuullisuus ja kestävä kehitys liittyvät kiinteästi yhteen, ne toteuttavat toinen toistaan. Vastuullisuutta muodostuu myös vuorovaikutussuhteissa. Numerot todistavat yhtä, mutta tunteiden ja kokemusten todentaminen on vaikeaa.
Kirjoittaja:
Eini Hyppönen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteitä:
Bardy, M. (2011). Kestävä kehitys ja viisi teesiä yhteiskunnallisesta murroksesta. Futura 30, 1. 37–45.
Kangas, E., Viljamaa, A., & Mäki, K. (2021). Pienet vastuulliset yritykset: vastuullisuudesta kilpailukykyä. Teoksessa A. Haasio, S. Joensuu-Salo, & S. Saarikoski (toim.), Tekijä, näkijä ja vaikuttaja: SeAMK Liiketoiminta ja kulttuurin kokoomateos 2021 (s. 143–150). (Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B. Raportteja ja selvityksiä 167). Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Karelia ammattikorkeakoulu. Strategia 2020–2023. Karelia 2030 – kestävää elinvoimaa! https://kareliatesti.meitadev.fi/strategia/
Lybäck, K. & Laakso, M. (2004). Kestävät ohjauskeinot metsäpolitiikassa – lainsäädäntö ja metsäohjelmat metsien kestävän käytön edistämisessä.
Sheeny, B. & Farneli, F. (2021). Corporate Social Responsibility, Sustainability, Sustainable Development and Corporate Sustainability: What Is the Difference, and Does It Matter?
Ulkoministeriö. Agenda 2030 – kestävä kehityksen tavoitteet. https://um.fi/agenda-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteet
Artikkelikuva: rawpixel.com /Freepik