Muistisairauteen sairastuneen työntekijän työssä jatkamisen mahdollisuuksista ja tukitoimista on toistaiseksi vähän tietoa. Muisti ja työ -hankkeessa kartoitettiin aikaisempien tutkimusten tuloksia sekä selvitettiin pohjoiskarjalaisten yritysten ja organisaatioiden näkemyksiä. Esille nousi tietoisuuden parantamiseen ja osaamisen vahvistamiseen liittyviä kehittämistarpeita.
Työikäisten muistisairaudet: melko vieras ilmiö työelämässä
Muistisairauksien lisääntyminen on yleisesti tunnettu ilmiö. Sen sijaan työikäisten sairastumisesta muistisairauksiin puhutaan melko vähän. Mediassa nostetaan esille muistisairauksien oireita ja toisaalta ennaltaehkäisyä: otsikot neuvovat tunnistamaan, milloin voisi olla kysymys muistisairaudesta, ja jutuissa kerrotaan elämäntapojen merkityksestä aivoterveydelle. Toistaiseksi ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota siihen, mitä muistisairauteen sairastuminen merkitsee työn tekemisen ja työpaikan näkökulmista.
Työssä jatkamisella on monia merkityksiä työkyvyn muutostilanteissa. Yksittäisen työntekijän näkökulmasta mahdollisuus tehdä työtä on tärkeätä työn sisältöjen, merkityksellisen tekemisen, työyhteisössä toimisen ja talouden näkökulmista. Työnantajalle kokeneen työntekijän osaaminen on arvokasta pääomaa organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Ikääntyvä yhteiskunta tarvitsee työssä jatkamisen tukemista ja myös niiden työntekijöiden panosta, joiden työkyvyssä tapahtuu muutoksia mutta joilla on vielä sekä osaamista että muuta työkykyä.
Muisti ja työ -hanke
Muisti ja työ -hankkeessa keskityttiin muistisairauteen sairastuneiden työntekijöiden työssä jatkamiseen työpaikkojen ja työyhteisöjen näkökulmasta. Haluttiin selvittää, minkälaista tutkimustietoa aiheesta löytyy nimenomaan työn ja työpaikkojen näkökulmasta. Toiseksi tutkittiin, miten pohjoiskarjalaiset yritykset ja organisaatiot näkevät muistisairaudesta aiheutuvan työkyvyn muutostilanteen sekä minkälaisia näkemyksiä heillä on työssä jatkamisesta ja sen edellytyksistä. Hankkeessa haluttiin myös lisätä ilmiötä koskevaa tietoisuutta tuottamalla erityyppisiä julkaisuja kuten artikkeleita, blogitekstejä sekä podcasteja. Hankkeen toiminnasta ja tuloksista on tuotettu julkaisu Tietoa, osaamista ja avoimuutta : Muistisairauteen sairastuneen työssä jatkaminen (Kukkonen, T. & Jämsén, A. 2022)
Karelia-ammattikorkeakoulun 1.3.-31.12.2022 toteuttama Muisti ja työ -hanke oli tiivis selvityshanke. Hanketta rahoitti Pohjois-Karjalan maakuntaliitto AKKE-rahoituksella,joka tukee alueiden kestävää kasvua ja elinvoimaa. Hankkeessa toimivat yliopettaja Tuula Kukkonen ja projektiasiantuntija Arja Jämsén.
Katsaus tutkittuun tietoon
Tutkittua tietoa aihepiiristä haettiin tekemällä kirjallisuuskatsaus. Laajojen tietokantahakujen tuloksena löydettiin 23 tutkimusta, joissa työikäisenä muistisairauteen sairastuneiden tilannetta tarkasteltiin työssä jatkamisen ja työelämän näkökulmasta. Tutkimustietoa on siis kansainvälisestikin toistaiseksi hyvin vähän.
Tutkimuksissa on todettu, että työikäisten muistisairauksien tunnistamisessa on vielä paljon parantamista, ja diagnoosien tekemisessä on viivettä. Samaan aikaan työssä jatkamisen kysymykset pohdituttavat sekä työntekijää itseään että esihenkilöä ja työyhteisöä. Muistisairauteen liittyy usein stigmaa ja kielteisiä asenteita. Muistisairauden toteamisen jälkeen lähdetään usein pohtimaan eläkkeelle siirtymistä, arvioimatta työssä jatkamisen edellytyksiä perusteellisesti. Työkykyä on usein kuitenkin vielä jäljellä, joten kysymys on työssä jatkamisen mahdollistamisesta ja tukemisesta. Silloin kun eläkkeelle siirtyminen on tilanteen arvioinnin jälkeen valittu ratkaisu, siihenkin tarvitaan toimintamalleja ja tukea.
Tietoa pohjoiskarjalaisten yritysten ja organisaatioiden näkemyksistä
Pohjoiskarjalaisten yritysten ja muiden organisaatioiden kokemuksia ja näkemyksiä selvitettiin kyselyn avulla. Kyselyyn saatiin 76 vastausta, mikä oli myönteinen yllätys. Aihe selvästi kiinnostaa työelämän toimijoita. Vastaajat olivat käyttäneet aikaa kyselyyn vastaamiseen: avoimet kysymykset ja vastausvaihtoehdot keräsivät hyvin runsaasti vastauksia. Kyselyn lisäksi toteutettiin kolme syventävää haastattelua, jotka tuottivat lisävalaistusta työssä jatkamisen kysymyksiin työpaikkojen, esimiesten ja henkilöstöasioita hoitavien henkilöiden näkökulmista. Hankkeessa järjestettiin myös pienimuotoinen etätyöpaja, jossa työstettiin kehittämisideoita työssä jatkamisen tukemiseksi.
Aineiston perusteella työn muokkaus on tärkein työssä jatkamista tukeva toimenpide. Työn muokkaus voi liittyä työtehtäviin, työaikaan, työjärjestelyihin, työympäristöön tai työn tekemisen tapoihin. Keskeistä on sovittaa työntekijän osaaminen ja jäljellä oleva työkyky yhteen työn tekemisen tavoitteiden ja käytäntöjen kanssa.
Työn muokkaukseen liittyy työyhteisön näkökulmasta usein kysymys yhdenvertaisuudesta: miksi yhden työntekijän työtä muokataan, ja onko se reilua muita työntekijöitä kohtaan. Ratkaisujen perusteluja ei voida tuoda esille, ellei työntekijä itse sitä tee. Tämä puolestaan edellyttää työyhteisön sisäistä luottamusta. Työyhteisön suhtautumisella on erittäin suuri merkitys ratkaisujen kestävyydelle.
Esihenkilön rooli on erittäin tärkeä: aineistossa korostettiin esihenkilön osaamisen ja tuen merkitystä. Tarvitaan tietoa työikäisten muistisairauksien kohtaamisesta työelämässä sekä osaamista yksilöllisten ratkaisujen tekemisessä. Tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja muuttuvat sitä mukaa kun työkyky muuttuu. Yksilölliset ratkaisut olisi tärkeä pystyä perustelemaan koko työyhteisöä koskevilla toimintamalleilla. Näitä ei vielä juurikaan ole erityisesti muistisairauksien suhteen tehty.
Kehittämistyölle on tarvetta
Selvityshankkeessa nousi esille selkeitä kehittämistarpeita tietoisuuden lisäämiseksi ja osaamisen kehittämiseksi. Tarvitaan yleistä tietoisuuden parantamista, joka koskee meitä kaikkia eri rooleissa: kansalaisina, läheisinä, muistisairauteen sairastuvina ja työyhteisön jäseninä.
Esimiesten osaamisen kehittäminen näyttäytyy erittäin tärkeänä: tieto ilmiöstä, muistisairauden ja työn yhteensovittaminen, työkyvyn muutostilanteiden käsittely ja työn muotoilu vaativat erityistä ja monipuolista osaamista.
Työyhteisöissä tarvitaan tietoa, jonka perusteella muistisairauteen sairastuneen työntekijän työssä jatkamiseen ja sen edellyttämiin toimiin osataan suhtautua rakentavasti. Osaaminenhan ei katoa diagnosointipäivänä, kysymys on siitä, kuinka työkyvyn muutostilanteeseen suhtaudutaan ja kuinka löydetään oman työpaikan arjessa toimivia ratkaisuja ja kyetään niitä jatkuvasti päivittämään.
Muistisairauteen sairastuneiden työntekijöiden työssä jatkamisen kysymyksistä on nyt saatu pohjatietoa, jonka perusteella voidaan suunnitella jatkokehittämistä. Teema liittyy vahvasti Karelia-ammattikorkeakoulun ikä- ja muistiystävällisyyden kehittämistyöhön.
Kirjoittaja:
Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkelikuva: Sora Shimazaki