Milloin viimeksi koit tulleesi aidosti kohdatuksi ryhmässä? Mikä sen mahdollisti? Kenties ryhmässä ilmennyt mentalisaatio, kyky ymmärtää omaa ja toisen mieltä.
Toiset ihmiset ovat meille peilejä, jotka heijastavat signaaleja siitä millaisen vaikutuksen teemme heihin: positiivisen, negatiivisen vai neutraalin. Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Yksi tarvitsee enemmän huomiota, kun taas toiselle on luontaista pitää välimatkaa. Kokemus ohitetuksi tulemisesta ihmissuhteissa, olipa kyse perheen, opiskelu- tai työpaikan ihmissuhteesta, on kokemuksista yksi vaikeimpia. Huomiotta jäämisen seurauksia kuvaa osuvasti Tove Jansson kertomuksellaan Ninnistä, joka kylmän ja ironisen kohtelun seurauksena muuttui kokonaan näkymättömäksi. Ohitetuksi tulemisen kokemuksen voi aiheuttaa toistelle joskus myös epähuomiossa, esimerkiksi kun omaan arkeensa uppoutuneena ei huomaa tervehtiä häntä.
Ryhmän kokonaisuus vaikuttaa yksilöihin ryhmässä ja samoin jokainen yksilö ryhmään. Näkyväksi tuleminen ryhmässä edellyttää rohkeutta ja turvallisuuden tunnetta. Yksilö aktivoituu, kun kokee ryhmän riittävän turvalliseksi. Turvallisen ryhmän kehittyminen vaatii jatkuvuutta, yhteisiä pelisääntöjä sekä vuorovaikutusta. Tunne turvallisuudesta on edellytys mentalisaatiolle.
Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä tarkastella omaa ja toisen mieltä: näkyvän olemuksen ja käyttäytymisen taustalla olevia ajatuksia, tunteita, tarpeita ja toiveita (Pajulo, Salo & Pyykönen 2015). Ryhmän turvallisuus ja mentalisaatio ovat vuorovaikutteisessa suhteessa. Mentalisaatiota ilmenee enemmän turvallisissa ryhmissä ja toisaalta mentalisoivat kohtaamiset lisäävät ryhmän turvallisuutta. Ihmisten välinen mentalisaatio edellyttää tahtoa ja ilmenee kiinnostuksena sekä tilan antamisena toisille. Toisen näkökulman selvittämiseen ja huomioimiseen sopii ohjenuoraksi “älä oleta, vaan kysy”. Oman itsen mentalisaatio eli omien mielenliikkeiden tunnistaminen tukee toisen mentalisaatiota. On hyvä pohtia millaisia tunteita toisen toiminta itsessä herättää. Virittyminen kohtaamisen mahdollistavalle taajuudelle on helpompaa, kun tunnistaa millaisia yllykkeitä oma tunnetila, mielessä pyörivät ajatukset ja sen hetkiset tarpeet tuottavat. Vaatiiko virittäytyminen toisen äärelle itseltäni jarrua vai kenties kaasua?
Miksi mentalisaatio ja toisten aito kohtaaminen ryhmässä ei aina onnistu?
On tärkeää ymmärtää, että täydellistä mentalisaatiokykyä ei voida koskaan saavuttaa. Vaikka mentalisaatiota olisi harjoitellut ja siinä onnistunut aiemmin, kyky mentalisoida vaihtelee eri elämän tilanteissa ja ihmissuhteissa. Tähän vaikuttaa moni tekijä kuten vireystaso, palautumisvaje, nälkä tai taukojen puute. Myös yksilön aiemmin kokemat stressi-, trauma- tai kriisitilanteet voivat ryhmän vuorovaikutuksessa aktivoida mielen varhaisia toimintamalleja ja puolustusmekanismeja. Esimerkiksi mielessä aktivoituva ”taistele tai pakene” -tila heikentää mentalisaatiokyvyn väliaikaisesti. Omat tunteiden säätelyn haasteet ovat myös yksi mentalisaatiotaitoa heikentävä tekijä. Voimakkaan tunteen vallassa on hankala nähdä toisten ihmisten toiminnan syitä ja tarkoituksia.
Ryhmän vuorovaikutuksessa voi myös herätä voimakkaita tunteita. Ryhmässä esiintyvät haastavat tilanteet ja niistä syntyvä negatiivinen vuorovaikutus heikentävät turvallisuuden tunnetta. Turvattomuus puolestaan vaikuttaa negatiivisesti ryhmän tunneilmastoon, mikä voi näkyä esimerkiksi epäkunnioittavana puheena, negatiivisena kommentointina tai toisten vähättelynä. Tämä korostuu erityisesti ryhmän kuohuntavaiheessa, jolle muutenkin on tyypillistä oman näkökannan ja erilaisuuden korostuminen, alaryhmien muodostuminen sekä konfliktien lisääntyminen ryhmäläisten välillä. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös ryhmässä esiintyvään negatiiviseen vallankäyttöön, sillä jännitteet ryhmässä vähentävät mentalisaatiota.
Kun mentalisaatiokykymme heikkenee joko ulkoisista tai sisäisistä syistä, kiinnitämme helposti huomiota toisen ulospäin näkyvään käyttäytymiseen ilman, että pysähdymme miettimään hänen aitoa kokemustaan. Tämä johtaa helposti tulkintoihin sekä haitallisiin olettamuksiin ja väärinymmärryksiin.
Mitä voin itse tehdä lisätäkseni mentalisaatiota ryhmässä?
Utelias mieli ja avoin, ei-tietävä asennoituminen itseen ja muihin ovat hyviä lähtökohtia. Tarvitaan aikaa tutustumiseen ja vuorovaikutuksen rakentamiseen. Mitähän uutta voisin oppia toisilta? Haastavissa ryhmätilanteissa on tärkeätä hidastaa, selvittää eri näkökulmat ja pyrkiä katsomaan toisten näkyvän käytöksen taakse. Mitähän minun olisi hyvä kysyä ymmärtääkseni paremmin toisen toimintaa? Ryhmätilanteessa tarvitaan myös oman toiminnan ja mielenliikkeiden tarkastelua. Mitä ajatuksia ja tunteita herää? Miten ilmaisen rakentavasti omia toiveita, tarpeita ja rajojani? Mitä tarvitsen kokeakseni turvaa? Mitä itse voisin tehdä turvallisuuden rakentamiseksi?
Mentalisaatiotaidolla on merkitystä kaikkiin ryhmätilanteisiin ja vuorovaikutussuhteisiin ja sitä voidaan harjoitella läpi elämän. Yksi tapa harjoitella mentalisaatiotaitoa haastavissa vuorovaikutustilanteissa on liikennevalomalli.
Opetushallituksen rahoittamassa Mentalisaatio – osaamista kiusaamisen ehkäisyyn -hankkeessa järjestetään kaksipäiväisiä koulutuksia lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaiselle. Koulutusten kohderyhmät ovat varhaiskasvatuksen ja alakoululaisten parissa työskentelevät sekä yläkoulun ja toisen asteen oppilaitosten henkilöstö. Koulutuskertoja on tarjolla vuoden 2023 loppuun asti. Kaikki hankkeen koulutuskerrat ja ilmoittautumisohjeet löytyvät koulutuksen omilta sivuilta.
Kirjoittajat:
Minna Lappalainen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tiina Maaranen, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjallisuutta:
Jansson, T. 2016. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Helsinki: WSOY.
Keinänen, M. & Martin, M. 2019. Mieli meissä – Tasapainoista arkea mielentämisen keinoin. Helsinki: Kirjapaja.
MLL. 2017. Mielenlukutaitoa! Opas turvallisen päiväkotiryhmän rakentamiseen.
Pajulo, M., Salo, S., Pyykönen, N. 2015, Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 131(11):1050-7.
