Oletko ollut joskus ollut mukana keskustelussa, jossa tunsit tulevasi kuulluksi ja koit että näkemyksiäsi ja kokemuksiasi arvostetaan? Innostuitko yhdessä toisten kanssa ja pystyitte yhdessä keskustelukumppaneiden luomaan jotakin uutta, mihin et olisi yksin pystynyt? Sinulle jäi kenties keskustelun jälkeen innostunut ja toisaalta levollinen ja luottavainen olo. Koit ehkä, että olet samanaikaisesti sekä antanut että saanut keskustelusta. Jos olet kokenut tämän, uskallan väittää, että olet ollut osallisena dialogissa.
Dialogi voidaan määritellä monella tavalla. Ensimmäinen oppimani määritelmä on, että dialogi on yhdessä ajattelemista. William Isaacs on määritellyt dialogin keskusteluksi, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Itse ajattelen dialogin olevan ennen kaikkea keskustelua, jossa ei tarvitse taistella omien mielipiteidensä puolesta, eikä todistella kenellekään omaa oikeassa olemistaan. Taistelun tai väittelyn sijaan dialogiin kokoontuneet ihmiset osallistuvat siihen luodakseen yhdessä jotain uutta ja hyödyntääkseen yhteisen keskustelun voimaa oman ajattelun kehittämisessä. Dialogisuus puolestaan on laajempi käsite kuin pelkkä vuorovaikutusta tai keskustelua kuvaava termi, sillä tarkoitetaan kokonaisvaltaisesti uutta luovaa suhdetta ihmisten välillä.
Dialogin periaatteet ja hyvää tekevä voima
Olen työskennellyt Karelia-ammattikorkeakoulun Y-akatemiassa valmentajana nyt neljä kuukautta. Tänä aikana olen saanut olla osallisena dialogissa kymmeniä tunteja valmentajan ominaisuudessa. Olen päässyt aitiopaikalta näkemään, miten opiskelijayrittäjät luovat dialogeissa uutta tietoa ja uudenlaista ymmärrystä valitsemistaan aiheista, kehittävät meneillään olevia asiakasprojekteja sekä innovoivat ja suunnittelevat uusia.
Meillä Y-akatemian arjessa dialogille on varattuna sekä aikaa että tilaa. Tämä dialogeihin panostettu aika näyttäytyy minulle erittäin arvokkaana ja tuottavana. Se näyttäisi tuottavan uutta tietoa, uusia ideoita ja oivalluksia ja mikä arvokkainta, syvällistä oppimista. Näistä viimeisin on nähdäkseni koko Y-akatemian toiminnan missio.
Nämä opiskelijayrittäjät, joiden dialogeihin olen osallistunut, harjoittelevat yhdessä ajattelemisen taitoa jo toista lukukautta. Tiimi on pystynyt rakentamaan luottamuksellisen ilmapiirin, joka on yksi onnistuneen dialogin tärkeä edellytys. Muita dialogin perusperiaatteita ovat kunnioitus, kuuntelu, odotus ja suora puhe.
Kunnioitus
Dialogissa kunnioitus ilmenee käytännössä siten, että kaikki dialogiin osallistuvat ovat tasa-arvoisia. Dialogissa kaikki valta-asetelmat olisi pystyttävä laittamaan syrjään ja näin jokaisen osallistujan näkökulma on yhtä arvokas.
Kuuntelu
Dialogi rakentuu aina aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle, jossa tavoitteena on aidosti ymmärtää toisen viesti. Aito kuunteleminen on vaikeaa, koska on ihmiselle luontaista tulkita toisen sanomaa omien lähtökohtiensa kautta. Tulkintaan tulevat mukaan ihmisen omat näkemykset, kokemukset ja arvot sekä ennakkoasenteet. Aito kuunteleminen vaatii kuulijalta näiden tiedostamista ja pyrkimystä vapautua niistä kuunnellessaan toista.
Odotus
Dialogin perusperiaatteena odotus tarkoittaa sitä, että dialogiin osallistujat pitäytyvät nopeasta mielipiteen muodostamisesta käsillä olevasta asiasta. He ovat valmiita tarkkailemaan omaa ajatteluaan, eikä heillä ole tarvetta hönkäistä jokaista mieleen tulevaa ajatusta sellaisenaan ulos. He voivat sen sijaan tutkia omia ajatuksiaan ja luoda uusia kuuntelemalla toisten dialogiin osallistuvien ajatuksia avoimesti.
Suora puhe
Suoralla puheella dialogissa tarkoitetaan puhetta, joka tulee sydämestä, eli aidon itsensä ilmaisemista.
Olen saanut nähdä opiskelijayrittäjien tiimissä käytävän dialogin hyvää tekevän voiman. Sen lisäksi, että dialogissa syntyy lisäarvoa ja tuottavuutta tiimiyrittäjien tekemiseen, tuottaa se myös hyvinvointia tiimiin. Dialogia harjoittelemalla tiimiin on rakentunut luottamuksen ilmapiiri ja siinä vallitsee psykologinen turvallisuus. Opiskelijat kuvaavat tiiminsä ilmapiiriä ja oppimista tiimissä seuraavilla lausahduksilla: ”jokainen voi olla tiimissä oma itsensä ja jokaista arvostetaan juuri siksi”, ”tässä tiimissä työn tekeminen ei tunnu työltä, vaikka saamme paljon aikaan” ja ”olen oppinut kaiken projekteissa oppimani lisäksi paljon itsestäni ja tavastani työskennellä osana tiimiä”. Näitä opiskelijoiden sanoja mietiskellessäni, en voi välttyä ajatukselta, kuinka paljon hyvinvointia dialogisuus voisi tuoda työyhteisöihin ja työtiimeihin.
Dialogisuus oppimisessa ja johtamisessa
Olen omalla työurallani tehnyt sekä esihenkilötyötä että opettajan työtä. Näen näissä työtehtävissä paljon yhteistä. Monesti odotukset sekä opettajalle että esihenkilölle ovat hyvin samankaltaisia. Toiveena usein on, että he ovat kuuntelevia, läsnäolevia ja helposti lähestyttäviä ja toisaalta kertovat vastaukset kysymyksiin tai miten asiat olisi viisainta tehdä. Molemmissa rooleissa tehdään vahvasti työtä ihmisten kanssa ja pyritään varmistamaan muille mahdollisuus omien vahvuuksien käyttämiseen, oppimiseen ja kehittymiseen sekä yhtä aikaa hyvinvointiin.
Olen kokenut dialogin ja dialogisen lähestymistavan toimivana molemmissa rooleissa. Esihenkilö ja opettaja voivat omalla toiminnallaan tukea dialogisuutta tai tukahduttaa sen. Dialogisuuden edistämiseksi voit valita ohjeiden antamisen, tiedon jakamisen ja tekemisen kontrolloinnin sijaan tavoitteiden, resurssien ja ajan antamisen dialogille. Luottamuksen ja ajan antaminen on dialogisuuden ehdottomia edellytyksiä. Dialogin taidot eivät ole synnynnäisiä, vaan vaativat harjoittelua. Dialogisuus vaatii sitä, että opettaja tai esihenkilö luopuu asiantuntijan roolistaan ja rupeaa yhdessä ihmisten kanssa tutkimaan asioita. Se vaatii luopumista oikeassa olemisen tavoitteesta ja ajan käyttämistä keskusteluun sen sijaan, että kerrotaan toisille omaa totuutta ja yritetään saada toiset omaksumaan se. Siitäkin huolimatta, että osa odottaa esihenkilöltä tai opettajalta täsmällisiä ohjeita ja oikeita vastauksia.
Osa oppilaitosten ja työelämän rakenteista tukahduttavat dialogisuutta ja oikeastaan sysäävät ihmiset suorittamaan työtä ja opintoja, kilpailemaan keskenään ja puolustamaan omia näkemyksiään ja jopa lyttäämään toisia. Pienillä muutoksilla työn arjessa on kuitenkin mahdollista alkaa harjoitella yhdessä ajattelemisen taitoa.
Tiimin kanssa voi käydä läpi aiemmin esitetyt dialogin periaatteet ja alkaa harjoitella niitä varaamalla aikaa keskustelulle. Vielä kun järjestää osallistujille mahdollisuuden nähdä toisensa seinälle heijastetun kuvan tai läppäriruutujen sijaan ja pyytää osallistujia laittamaan kännykät syrjään ja keskittymään käsillä olevaan keskusteluun, alkaa dialogi hiljalleen syntyä. Dialogit voivat olla ennakkoon teemoitettuja tai jos oikein haluaa revitellä, voi kysyä osallistujilta, mistä heidän mielestään olisi tärkeää puhua tänään ja katsoa, mihin dialogi johdattaa.
Tiimin dialogisuuden ja luottamuksen ilmapiirin rakentuminen vaatii aikaa ja mahdollisuutta keskustelulle, mutta parhaimmillaan se lisää tuntuvasti tiimin jäsenten hyvinvointia ja psykologista turvallisuutta ja sitä kautta tuottavuutta. Jokaiselle meistä arvostuksen tunne työssä ja elämässä yleensäkin on tärkeä voimavara ja myös tätä dialogisuus tukee. Dialogisuuden kautta tiimin jäsenet pääsevät loistamaan ja käyttämään vahvuuksiaan, mikä luo tasavertaisuutta ja luottamusta tiimeihin. Jos ihminen kokee olevani turvassa, uskaltaa hän olla läsnä ja sanoa ideoitaan ääneen ja olla jopa hullusti luova!
Lähteet:
Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Laine, T. & Malinen, A. 2009. Elävä peilisali. Aikuista pedagogiikkaa oppimassa. Helsinki: Hansaprint Direct Oy.
Kirjoittaja:
Eveliina Kononen, opettaja, Y-akatemian valmentaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkelikuva: fauxels